Jumalan puhetta

Mitä sitten jos Jumala puhuukin? Miten voimme olla siitä varmoja, että puhuja on juuri Jumala ja miksi hän puhuisi tällaiselle ihmiselle? Syntiselle. Tuntuu oikeastaan aika hullulta, miten epäileviä monet uskovat ovat Jumalan puhetta kohtaan. Kun joku kertoo saaneensa sanan Herralta jotkut alkavat vilkuilemaan ympärilleen kysyvä ilme kasvoillaan. Olen kuullut jopa väitettävän hengelliseksi ylpeydeksi sitä, kun joku kertoi saaneensa Herralta sanan. Miksi me epäilemme Jumalan puhetta ja halua puhua kanssamme?

Jumala, jota palvelemme, on kommunikoiva Jumala. Hän on luonnut maailman sanansa kautta ja pitää sen sanallaan yllä. Voimme lukea Raamatusta lukuisia kertomuksia siitä, miten Herra on kommunikoinut omiensa kanssa läpi aikojen. Hän on antanut omilleen suoraa johdatusta, varoitusta, rohkaisua ja opetusta. Hän on paljastanut unissa ja näyissä sekä profetian sanan kautta meille tulevaiset, kuten Raamattu kertoo. Jeesus lupaa, että niitä, jotka haluavat vaeltaa kuuliaisuudessa, kutsutaan hänen ystävikseen. Ystävilleen Jeesus kertoo kaiken. Jeesus haluaa puhua salaisuuksia hengessä meille jokaiselle. Itse kukin voi kuulla hänen puheensa, ei ainoastaan kirjoitetun Jumalan sanan, vaan myös henkilökohtaisen ilmestyksen kautta. Jeesus puhuu Pyhässä Hengessä, mutta osaammeko ja haluammeko kuunnella? Liian usein meille taitaa käydä niin, että tukahdutamme Pyhän Hengen puheen epäilyillämme. Kun Henki haluaisi antaa meille jonkin sana, työnnämme sen pois ja kysymme, mahtaako se olla noinkaan. Emme osaa tunnistaa Jumalan ääntä, kun hän puhuu oman elämämme kaaoksen keskellä.

Meidän tulisi olla rohkeita ja antaa sanan ja Hengen uudistaa mieltämme niin, että sisäiseen maailmaamme syntyy vähitellen rauha, jossa Jumalan ääni tulee vihdoinkin kuultavaksi. Jumala haluaa puhua, mutta ei saa aina suunvuoroa. Olen kamppaillut itse asian kanssa ja siksi uskallankin puhua siitä. Liian usein omat toiveeni, pelkoni ja epäilykseni tukahduttivat Jumalan puheen, sanan, joka olisi ollut vastaanotettuna aarrettakin arvokkaampi. Kiitos Jumalalle hänen pitkämielisyydestään, olen saanut oppia jotain Isän äänen kuuntelemisesta. Kun korvani avautuivat kuulin äänen, joka puhui sisimpääni terveeksi tekevää rakkautta. Isä puhuu ihania sanoja, silloinkin kun hän verhoaa ihanuutensa karkeuteen. Jaan nyt teille yhden profetian, jonka sain muutama päivä sitten.

Rukoile oikea rukous

Rukoilkaa oikein, kun te näette, että Raamatun ilmoitus käy toteen. Älkää vastustako sitä, minkä on tapahduttava. Minkä olen ilmoittanut sanassani, sen myös teen. En muuta mieltäni teidän rukoustenne tähden. Ymmärtäkää, että kun te näette maailman vajoavan synnin yöhön, yhä syvemmälle, teidän rukouksenne ei tulisi olla: Herra armahda. Rukoilkaa te näin: Jumala tautia lisätköön! Tämä siksi, että vapautuksen hetki ei tule ilman sitä edeltävää pimeyttä. Mitä enemmän te vastustatte asioiden kehitystä, sitä enemmän te hidastatte ja viivytätte Herran päivän ilmestymistä. Te vastustatte rukouksillanne itse Jumalaa. On tuomion aika ja sen on alettava Herran huoneesta. Väärät huoneenhaltijat tekevät vääryyksiään ja kirjoituttavat ihmisille velkakirjoihin 50 siinä missä piti olla 100. Heidän tuomionsa aika on lähellä. Ymmärtäkää rakkaani, että näin on oltava. Synnin maljan on täytyttävä. Tämä on seulonnan aikaa. Akana erotetaan jyvästä. Vasta kun tuomio on alkanut tulee myös se, mitä te janoatte, herätys. Herätys tulee tuomion kautta, ei ilman sitä. Minä vedän vielä paljon kansaa tästäkin maasta valtakuntaani, mutta teen sen vasta kun pimeys on riittävän suuri ja luopumus riittävän pitkällä. Rukoilkaa te siis näin: Jumala tautia lisätköön! Pimeyden jälkeen tule aamu. Jumalan armon ja kirkkauden aurinko nousee valaisemaan niitä, jotka kestävät tässä ajassa. Teidän toivonne ei raukea tyhjiin. Israelin Pyhä, Herra Sebaot sotii teidän edestänne. Ja te näette voiton päivän, rakkauden julkitulon, pasuunan soidessa.

Kuuntele, Jumala puhuu!

Ajattele tyypillistä rukoushetkeä, vaikkapa seurakunnassa. Pastori rukoilee vapaasti tai valmiiksi kirjoitettuja rukouksia, riippuen viitekehyksestä. Hyvin usein rukouksen jälkeen siirrytään ilman sen kummempia taukoja suoraan seuraavaan ohjelmanumeroon, joka on joissakin tapauksissa kahvitus. Seurakunta on tottunut saamaan kahvinsa ajallaan. Se jaksaa rukouksen jälkeen korkeintaan laulun tai kaksi. Niin, tai sitten kotona on jo odottamassa paisti, joka pitäisi laittaa nälkäisten syötäväksi. Seurakuntaelämäämme leimaa hyvin usein kiire. Olemme tottuneet määrätyn mittaisiin, oikeaan aikaan päättyviin kokouksiin, jotka eivät sotke päiväjärjestystämme. Tapa on niin syvällä, että kun tätäkin asiaa vähän törkkii tulee pintaan helposti ärtymystä, mikä vika siinä muka on?  Miksi ihmiset eivät saisi viettää pyhäpäiväänsä niin kuin parhaaksi näkevät ja ovat aikojen kuluessa tottuneet?

Kuuntele, Jumala puhuu, mutta aivan liian usein tyhjille saleille. Siinä vaiheessa kun Jumala puhuisi me olemme jo narikassa hakemassa takkiamme. Emme malta viipyä yhdessä Isän läsnäolossa odottaen, että Isä puhuu. Rukoilemme rukouksemme ja menemme pois. Tehtävä suoritettu. Tilanne on vastaava kuin jos lapsemme tulisi esittämään pyyntöjään listana: ”Isä mä tarvin auton, rahaa, ystäviä, nii ja se tenttiki sais mennä läpi, ai nii ja sit mä tartten uuden takin, kengät ja laukun” ja päästyään henkeä vetämättä loppuun katoaisi paikalta. Siinä olisi isä ihmeissään, mitä oikein tapahtui. Ei ehtisi kaivaa lompakkoa esiin ennen kuin lapsi olisi jo kadonnut horisonttiin manaillen mennessään: ” … ei hyödyttänny puhua sille, ei se edes kuunnellu”.

Tällaisia me olemme liian usein, kun kyseeseen tulee yhteinen aika taivaallisen Isämme kanssa. Olemmepa kokouksessa, rukouksessa tai Raamatun luvussa, meillä on usein liian vähän aikaa, jotta malttaisimme odottaa Isän puhetta, vastausta, neuvoa, rohkaisua tai johdatusta. Mitä Isä tahtookin puhua meille. Kuitenkin me olemme tekemisissä kommunikoivan Jumalan kanssa. Olemme tekemisissä sellaisen Jumalan kanssa joka puhuu niin, että molemmat korvat soi, jos vaan haluaa kuunnella. Kaiken päälle Hän on Jumala, jonka ajatukset meitä kohtaan ovat rauhan ja rakkauden ajatuksia. Isä haluaa kommunikoida kanssamme, ei ainoastaan kuunnella murheitamme, vaan myös puhua meille. Hän haluaa vuodattaa läsnäoloansa meille sanan kautta. Sanallaan, puhutulla sanalla hän loi kerran koko maailman ja sanallaan hän pitää sen pystyssä. Sanansa kautta hän haluaa kohdata meitä. Hän puhuu tavalla ja toisella, jotta jokainen voisi oppia kuulemaan hyvän paimenen äänen henkilökohtaisesti.

Sinun tulisi kyetä kuulemaa Jeesuksen ääni, hän sanoo nimittäin että hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä. Jumala janoaa yhteyttä kanssamme, se on ihmeellisin etuoikeus, jonka ihminen voi saada. Ajattele, meille on tarjolla keskusteluyhteys kaikkivaltiaan kanssa niin, että meillä on aina pääsy Hänen valtaistuinsaliinsa. Me saamme tulla Isän eteen ja Hänen läsnäoloonsa Jeesuksen Kristuksen veren tähden. Olemme Kristuksessa ja häneen kätkettyinä taivaallisiin asetettuina. Olemme Jumalan lapsia, joita hän kutsuu syliinsä, juttelemaan mukavia. Älkäämme antako kenenkään latistaa jumalasuhdettamme pelkäksi uskonnollisuuden pilaamaksi rituaaliksi. Se tuhoaa rakkauden ja läsnäolon voiman. Uskonnollisuus on lihan itse valittua jumalanpalvelusta, joka kahlitsee ihmisen hengettömään orjuuteen, tradition kyllästämään ritualismiin, korvaten ja tuhoten aidon jumalasuhteen. Uskonnollisuus vie rakkaussuhteesta työsuhteeseen ja sulkee korvamme kuulemasta Isän ääntä, kun hän sanoo meille: ” Minä rakastan sinua!”

Vaali suhdettasi Isään ja varaa sille aikaa. Tulet huomaamaan, että Jumala puhuu sinullekin salaisuuksia hengessä, asioita, jotka sytyttävät sydämesi palamaan. Ja saat olla Isän läsnäolossa, rakastettuna.

 

Teistinen Evoluutio?

Jotkut uskovat pyrkivät luomaan siltaa tieteellisen kehitysopin ja luomisen välille. Jumalan rooli luojana pyritään säilyttämään filosofisella silmänkääntötempulla. Kyseinen ajatusmalli pyrkii yhdistämään evoluution ja luomisen siten, että evoluutio muuntuisi Jumalan käyttämäksi työkaluksi hänen kaikkivaltiaaseen ja kosmiseen työkalupakkiinsa. Yritys on lähes hellyttävä, mutta samalla filosofisesti mahdoton. Evoluution Jumala ei voi olla Raamatun Jumala ja siksi ajatus teistisestä evoluutiosta on lähinnä älyllistä itsepetosta. Miksi näin?

Teistisen evoluution ongelmat ovat filosofisia. Teknisellä puolella ei ole sellaista merkitystä, että sitä kannattaisi edes tarkastella, koska mekanismien tulee olla filosofisen perustansa mukaisia. Evoluutioteorian elämän kehityksen kiertokulun merkittävimpiä mekanismeja ovat olleet luonnonvalinta ja sattuma. Luonnonvalinta tarkoittaa havaittua järjestelmää, jonka mukaan tarkoituksenmukaiset ja vahvat elämän muodot selviävät ajan ja olosuhteiden haasteissa heikkojen ja epätarkoituksenmukaisten surkastuessa eli kuollessa pois. Teistisen evoluutioteorian mukaan Jumala on siis käyttänyt kuolemaa ja vahvemman suosimista luomisen välineenä. Jumala on siis tehnyt sormi suussa kokeiluja hyläten aina sen, mikä osoittautui heikoksi ja epäonnistuneeksi. Näin, yrityksen ja erehdyksen kautta, hän sai lopulta aikaan ihmisen. Teistisen evoluution Jumalan kaikkivaltius on erikoista, hän kyllä kykenee kaikkeen, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta hosuttuaan keskellä kaaosta muutaman vuosimiljardin ajan kutakin kehitysvaihetta kohden. Jumalan kaikkitietävyys osoittautuu hyviksi ja valistuneiksi arvauksiksi jonkun prosentin osumatarkkuudella.

Raamatun mukaan kuolema tuli maailmaan ihmisen lankeemuksen kautta. Jumala loi kaiken sellaisena, että katsoessaan kättensä työtä hän totesi sen olevan hyvää, ihmisen jopa sangen hyvä. Synnin ja kuoleman ilmestyminen maailmaan laukaisi entropiana tunnetun, kaikkialla maailmassamme vaikuttavan, rapautumismekanismin käyntiin. Raamattu kuvaa tätä tosiasiaa Paavalin sanoin seuraavasti: luomakunta huokaa synnin alla odottaen Jumalan lasten ilmestymistä. Raamattu kertoo meille, että Jumalamme on sellainen, joka ei niistä suitsevaa kynttilänsydäntä, eikä särje murtunutta oljenkortta. Jumala on sanan selkeän todistuksen mukaan heikkojen auttaja ja orpojen suojelija. Hän valitsee sen, mikä ei ole mitään saattaakseen häpeään sen, mikä jotain luulee olevansa. Jumala on rakkaus.

Jumalan taipumus rakastaa itsessään arvotonta ja epäonnistunutta, jopa ihmistä, joka hylkäsi hänet, on voimakkaassa ja sovittamattomassa ristiriidassa luonnonvalinnan periaatteiden kanssa. Jumala, joka on heikkojen auttaja ei käyttäisi heikon kuolemaa ja tuhoa tikapuina kohti mielekkäämpiä elämänmuotoja, varsinkaan, kun hänellä on kaikkivaltiaana kyky, kuten Raamattu kertoo luoda kaikki valmiina, ilman kehitysvaiheita. Jopa Jeesus ilmentää tätä valmiin luomisen periaatetta niin Kaanaan häissä kuin leipäihmeessäkin. Jeesuksen luoma viini oli hyvää, se ei siis ollut tuoretta, raakaa ja vasta poljettua, vaikka se valmistuikin vasta kannettaessa juhlahuoneistoon.

Teistinen evoluutionäkemys on onneton yritys säilyttää tieteellinen uskottavuus epäuskoisen maailman keskellä. Koko rakennelma romahtaa kasaan, omaan filosofiseen mahdottomuuteensa. Meillä on edelleenkin kaikki järjelliset syyt uskoa luomiseen. Ajatelkaamme vaikkapa ruuan sulatusta. Evoluutiolla olisi ollut reikä mahassa koko sen ajan mikä olisi mennyt happohyökkäyksen keksimisestä suojaavan limakerroksen kehittämiseen. Ihmisen ruuansulatus vaatii kaikkien osa-alueiden samanaikaisen valmiuden ollakseen toimiva. Happoeritys ilman suojaavaa limantuottoa olisi ollut ihmiselle kohtalokasta. Meillä ei ollut myöskään aikaa odotella, että keuhkorakkulat arpovat ilmasta alkuaineita, mitä ottaa ja mitä jättää. Ihminen on ihme, Jumalan luoma sellainen. Saamme katsella peiliin ja ihmetellä yhdessä psalmistin kanssa Jumalan suuria tekoja. Saamme ihmetellä Jumalan hyvyyttä ja kiittää Isää kaikesta, luomisestakin.

Jumalan unelma – kirja on ilmestynyt

Projektini on vihdoin siinä vaiheessa, että kirja johon blogi liittyy on valmis ja hankittavissa.  Käsittelen kirjassa erilaisia teemoja sekä seurakunnan että yksittäisen uskovan elämään liittyen.

Kirjan kansiteksti

Jumalan unelma on vuosien pohdiskelun tulos. Se on tulos ihmetyksestä, joka on kasvanut kirjoittajan mielessä tasolle jolla ei voi enää vaieta. 

Jumalan unelman teema kiertyy kristillisen uskon peruskysymysten ympärille. Miksi mitään on? Miksi Jumalan suunnitelmassa oli parempi, että ihminen lankeaa syntiin kuin se, että ihminen olisi luotu suoraan taivaaseen? Tämä ja monet muut kysymykset ovat tämän kirjan kirjoittajan aiheena ja kirjan keskipisteessä.

Books on Demand
ISBN 978-952-498-468-3, pehmeäkantinen, 172 sivua

Kirjan hinta on 22,00€ sis alv.

Päivitys: Kirjaa saa mm useista nettikirjakaupoista, kuten suomalainen.com ja bookplus.fi .

Evoluutioita

Kaikki kehittyy. Paremmaksi? Yksinkertainen muuttuu ajan myötä monimutkaiseksi. Ruma kauniiksi? Itsestään? Evoluutio,  jota ohjaavat tunteettomat luonnonvalinnat voimat, ohjaa kaikkea kehitystä. Näin sanotaan. Joidenkin mielestä evoluutio on kaikessa sokeudessaan hyvä asia. Tarkoituksenmukaiset menetelmät ja elämän muodot jäävät eloon jatkamaan kehittymistään heikkojen ja epätarkoituksenmukaisten jäädessä vähitellen pois. Evoluutio on saanut vankan kannattajakuntansa niidenkin joukossa, joiden luulisi uskovan luomiseen. Ajatus kehityksestä, joka kumoaa sokealla mekanismillaan termodynamiikan ensimmäisen ja toisen pääsäännön, on jollain tavalla hyväksyttävämpi, kuin älykkään suunnittelun idea puhumattakaan luomisesta. Maailmassa vaikuttavasta entropiasta eli epäjärjestyksen lisääntymisestä huolimatta evoluutio kehittää jatkuvasti mielekkäämpiä elämän muotoja ja lisää tietoa eli dataa elämän geenipankkiin. On hämmästyttävää, miten sokea sattuma onnistuu siinä, missä tarkoitushakuinen ja päämäärätietoinen tiedeyhteisö ei, nimittäin luomaan elämää tai edes käyttökelpoisia elimiä. Sokeus näyttäisi olevan sattumaan yhdistettynä ylivertainen inhimilliseen tutkimukseen ja älylliseen toimintaan nähden.

Kristittynä joudun pakostakin yhtymään Paavalin ajatukseen siitä, ettei kukaan voi puolustella itseään, väittäen ettei tiennyt Jumalan olemassaolosta mitään. Jumalan teot ovat julkiset ja kaikkien nähtävillä. Riittää kun avaa silmänsä. Pelkästään ihmisen elimistön toiminta vaikkapa munuaisten osalta saa nerokkuudessaan haukkomaan henkeä. Pienet kudosmöhkäleet tekevät sattumalta äärettömän taitavasti sen, mitä ihminen yrittää apinoida kaapinkokoisilla dialyysilaitteistoillaan, onnistumatta. Tiede ja teollisuus ei edelleenkään ole onnistunut kehittämään toimivaa mukana kuljetettavaa keinomunuaista, joka voitaisiin sijoittaa vatsanpeitteen alle. Yritetty on.

Sattuma on siis jopa silmät sidottuna viisaampi kuin tiedeyhteisö? Tässä yhteydessä on turha edes puhua immuniteetista, keuhkojen tai sydämen toiminnasta. Entä sitten aivokudos. Rasvamöhkäle, joka ajattelee ja luo sattumanvaraisilla neurobiokemiallisilla reaktioillaan tietoisuuden. Ihminen on ihme. Ihmisen ihmeellisyyttä korostaa sekin, että kaikkien noiden erilaisten systeemien on toimittava samanaikaisesti täydellisessä harmoniassa, jotta ihminen voi elää. Riittää kun yksi järjestelmä lakkaa toimimasta niin elämä päättyy. Ei auta vaikka olisi miten hienot aivot, vahva sydän tai kehittynyt immuniteetti, jos verisuoni repeää, niin se on siinä. Kuolema. Järjestelmä vaatii toimiakseen kaikki osa-alueet täysin kehittyneinä, muuten elämä vaatii ulkopuolista apua. Veljemme Paavali on oikeassa todetessaan ihmisistä, että nämä ovat tulleet tyhmiksi luullessaan olevansa viisaita. Vain hullu sanoo, ettei Jumalaa ole.

Tällä viikolla Turussa kokoontuvan kirkolliskokouksen asialistalla on rukoushetken kaava samasukupuolisia pareja varten. Piispainkokous uskottelee, että edessä oleva irtautuminen Jumalan sanasta on luonnollista ja hyväksi havaittua evoluutiota. Ihminen kehittyy eettisessä taidollisuudessaan ohi Jumalan. Se on kuulemma evoluutiota parhaimmillaan, vaikka lopputulos olisikin onneton Kristuksen ruumiin hylkimisreaktio. Yhä useammat uskovat joutuvat katsomaan peiliin ja kysymään itseltään: ihminen vai apina? mukautuminen vai kapina?