Kuuntele, Jumala puhuu!

Ajattele tyypillistä rukoushetkeä, vaikkapa seurakunnassa. Pastori rukoilee vapaasti tai valmiiksi kirjoitettuja rukouksia, riippuen viitekehyksestä. Hyvin usein rukouksen jälkeen siirrytään ilman sen kummempia taukoja suoraan seuraavaan ohjelmanumeroon, joka on joissakin tapauksissa kahvitus. Seurakunta on tottunut saamaan kahvinsa ajallaan. Se jaksaa rukouksen jälkeen korkeintaan laulun tai kaksi. Niin, tai sitten kotona on jo odottamassa paisti, joka pitäisi laittaa nälkäisten syötäväksi. Seurakuntaelämäämme leimaa hyvin usein kiire. Olemme tottuneet määrätyn mittaisiin, oikeaan aikaan päättyviin kokouksiin, jotka eivät sotke päiväjärjestystämme. Tapa on niin syvällä, että kun tätäkin asiaa vähän törkkii tulee pintaan helposti ärtymystä, mikä vika siinä muka on?  Miksi ihmiset eivät saisi viettää pyhäpäiväänsä niin kuin parhaaksi näkevät ja ovat aikojen kuluessa tottuneet?

Kuuntele, Jumala puhuu, mutta aivan liian usein tyhjille saleille. Siinä vaiheessa kun Jumala puhuisi me olemme jo narikassa hakemassa takkiamme. Emme malta viipyä yhdessä Isän läsnäolossa odottaen, että Isä puhuu. Rukoilemme rukouksemme ja menemme pois. Tehtävä suoritettu. Tilanne on vastaava kuin jos lapsemme tulisi esittämään pyyntöjään listana: ”Isä mä tarvin auton, rahaa, ystäviä, nii ja se tenttiki sais mennä läpi, ai nii ja sit mä tartten uuden takin, kengät ja laukun” ja päästyään henkeä vetämättä loppuun katoaisi paikalta. Siinä olisi isä ihmeissään, mitä oikein tapahtui. Ei ehtisi kaivaa lompakkoa esiin ennen kuin lapsi olisi jo kadonnut horisonttiin manaillen mennessään: ” … ei hyödyttänny puhua sille, ei se edes kuunnellu”.

Tällaisia me olemme liian usein, kun kyseeseen tulee yhteinen aika taivaallisen Isämme kanssa. Olemmepa kokouksessa, rukouksessa tai Raamatun luvussa, meillä on usein liian vähän aikaa, jotta malttaisimme odottaa Isän puhetta, vastausta, neuvoa, rohkaisua tai johdatusta. Mitä Isä tahtookin puhua meille. Kuitenkin me olemme tekemisissä kommunikoivan Jumalan kanssa. Olemme tekemisissä sellaisen Jumalan kanssa joka puhuu niin, että molemmat korvat soi, jos vaan haluaa kuunnella. Kaiken päälle Hän on Jumala, jonka ajatukset meitä kohtaan ovat rauhan ja rakkauden ajatuksia. Isä haluaa kommunikoida kanssamme, ei ainoastaan kuunnella murheitamme, vaan myös puhua meille. Hän haluaa vuodattaa läsnäoloansa meille sanan kautta. Sanallaan, puhutulla sanalla hän loi kerran koko maailman ja sanallaan hän pitää sen pystyssä. Sanansa kautta hän haluaa kohdata meitä. Hän puhuu tavalla ja toisella, jotta jokainen voisi oppia kuulemaan hyvän paimenen äänen henkilökohtaisesti.

Sinun tulisi kyetä kuulemaa Jeesuksen ääni, hän sanoo nimittäin että hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä. Jumala janoaa yhteyttä kanssamme, se on ihmeellisin etuoikeus, jonka ihminen voi saada. Ajattele, meille on tarjolla keskusteluyhteys kaikkivaltiaan kanssa niin, että meillä on aina pääsy Hänen valtaistuinsaliinsa. Me saamme tulla Isän eteen ja Hänen läsnäoloonsa Jeesuksen Kristuksen veren tähden. Olemme Kristuksessa ja häneen kätkettyinä taivaallisiin asetettuina. Olemme Jumalan lapsia, joita hän kutsuu syliinsä, juttelemaan mukavia. Älkäämme antako kenenkään latistaa jumalasuhdettamme pelkäksi uskonnollisuuden pilaamaksi rituaaliksi. Se tuhoaa rakkauden ja läsnäolon voiman. Uskonnollisuus on lihan itse valittua jumalanpalvelusta, joka kahlitsee ihmisen hengettömään orjuuteen, tradition kyllästämään ritualismiin, korvaten ja tuhoten aidon jumalasuhteen. Uskonnollisuus vie rakkaussuhteesta työsuhteeseen ja sulkee korvamme kuulemasta Isän ääntä, kun hän sanoo meille: ” Minä rakastan sinua!”

Vaali suhdettasi Isään ja varaa sille aikaa. Tulet huomaamaan, että Jumala puhuu sinullekin salaisuuksia hengessä, asioita, jotka sytyttävät sydämesi palamaan. Ja saat olla Isän läsnäolossa, rakastettuna.

 

Avainsanat: Ilo, Jumalan puhe, Kuunteleva rukous, läsnäolo, rakkaus, yhteys