Näky jatkuu, unelma toteutuu, mutta miten? Jumala siis herättää jonkun sydämen tahtonsa mukaiseen toimintaan antamalla tälle näyn, joka sisältää tehtävän. Näyn toteutus vaiheessa on tärkeä ymmärtää, miten auktoriteetti toimii. Kuten totesin edellisessä tekstissä, niin on näky aina annettu sille henkilölle, jonka on myös tarkoitus näky toteuttaa. Sitä ei anneta siksi, että se ojennetaan eteenpäin jollekin, joka ei alun perin saanut kutsua. Näyn luovuttaminen eteenpäin on varmin tapa ohjata näky harhapolulle, jopa tuhoon.
Raamatussa olevat esimerkit osoittavat selkeästi, että Jumala toimii aina alkuperäisen näynkantajan kanssa ja kautta. Jumala ei toimi niin, että hän antaisi näyn yhdelle ja sitten ohjaisi sen toteutumista toisen kautta. Jumalan valinta kohdistuu, Raamatun omien sanojen mukaan usein ihmisiin, joita toiset eivät välttämättä pidä pätevinä, valitun jakaessa usein saman epäilyn heidän kanssaan. Jumala kuitenkin valitsee tarkoituksella ihmisiä, joilla ei ole itsessään edellytyksiä näyn toteuttamiseen. Tämä siksi, jotta hänen kunniansa ja voimansa kirkastettaisiin sen kautta, mitä tapahtuu. Kun Jumala käyttää murrettua saviastiaa, niin ei jää epäselvää siitä, mistä näyn toteutus tuli. Ei lihallisen ihmisen omien ponnistusten kautta, vaan Jumalan armon ihmeellisen voiman läsnäolosta. Isä tulee kunnioitetuksi ja näynkantaja palkituksi, koska näynkantajan palkkio on Isälle osoitettu kiitos.
Huolimatta siitä, että näynkantajat ovat useimmiten mitä epätodennäköisimpiä ihmisiä, on Jumala sitoutunut syvästi toimimaan juuri heidän kauttaan. Näyn toteutumiseen tuleva ohjaus ja viisaus tulee hänelle. Jumala ei puhu seurakunnalle takapenkin huutelijan ja sitoutumattoman seikkailijan kautta. Gideonin matka pelkurista kansan pelastajaksi olisi ollut mahdoton, ellei Israelin heimo olisi ymmärtänyt tätä periaatetta. Kun Gideon oli valitsemassa miehiä hankkeeseen, jonka tarkoitus oli tuoda rauha Israeliin sukupolven ajaksi, olivat hänen menettelytapansa mitä omituisemmat. Vain auktoriteetti, joka Gideonilla oli, mahdollisti hankkeen onnistumisen. Muussa tapauksessa joku takarivin Shmuel Kirjat Arbasta olisi huutanut, että: ” Ton Gideonin ideat on tosi outoja, eikä ne voi olla Jumalasta. Kuka uskoo oikeesti, että Jumala muka valitsee sotureiksi koiranlaillalitkijöitä!”.
Auktoriteetti on aina ehdoton
Näynkantajan auktoriteetti on näyn rajoissa aina ehdoton. Se on Jumalan omaa auktoriteettia, jonka hän on delegoinut palvelijalleen. Jumalan tahto on aina se, että hän saisi koota itse näyn kantajalle sen ryhmän, jonka kanssa näky toteutetaan. Silloin, kun mukana on vain niitä, joiden sydämet Jumala on itse herättänyt on näyn toteutuksen aikaiset vastukset helpoimmin voitettavissa. Ne jotka liittyvät porukkaan muuten vaan, muuttuvat herkemmin epäuskon ja jopa eripuran siemenen kylväjiksi, koska heiltä puuttuu henkilökohtainen kutsumus ja sen mukana sitoutuminen. Henkilökohtainen kutsu tuo mukanaan kyvyn luottaa Jumalan johdatukseen, silloinkin ja erityisesti silloin, kun näynkantaja on inhimillisesti arvioiden epäsopiva tehtäväänsä, eli useimmiten. Jumala delegoi auktoriteettinsa ja edellyttää mukaan lähteviltä sen auktoriteetin kunnioittamista ja valittuun näyn kantajaan luottamista. Muden tehtävä on olla kannattelemassa käsiä.
Näyn kantajan kunnioittamisessa on kyse sen Jumalan kunnioittamisesta, joka on näynkantajan valinnut. Näynkantajaan kohdistuva lihallinen kapina on tosiasiassa kapinaa itseään Jumalaa vastaan. Mikään muu ei voi selittää sitä, että Mirjamin nurina aiheutti rangaistuksen, jonka kärsi lähes 3 miljoonainen kansa istuen viikon leirissä samalla kun se olisi voinut tehdä matkaa kohti luvattua maata. Mirjamin kapina maksoi seitsämänpäiväisen pitaalin lisäksi kaikkiaan 21 miljoonaa miestyöpäivää, mikäli otetaan huomioon kaikki vauvasta vaariin. 21 miljoonaa miestyöpäivää, siinä sitä on seurausta kyllin. Ei kannata ihmetellä, jos tuntuu, ettei tapahdu mitään, kun koko Jumalan kansa kärsii yhden kapinaa. Puhumattakaan siitä, kun kapinallisia on kaikki paikat täynnä, kuten valtakirkossamme.
Meillä on Raamatussa riittävästi esimerkkejä, on Nooa, Mooses, Joosef, Joosua, Gideon niin ja itse Herra Jeesus Kristus, jonka auktoriteetti oli ehdoton, vaikka hän sanoikin tulleensa palvelemaan. Palvelijan, joka johtaa, auktoriteetti ei ole yhtään pienempi kuin tyranninkaan, vain siksi, että hän palvelee ja on palvelija. Päinvastoin.
Avainsanat: auktoriteetti, Gideon, kapina, Mirjam, Mooses, Näky, Näynkantaja, Nooa
marraskuu 29, 2011 2:47 pm |
Hei! En ymmärrä juuri tämän tekstin viesti ja tunnelma, vaikka usein ymmärrän sinun kirjoittamasi teksteja. Miksi on esimerkiksi sana auktoriteetti mukana?
Haluaisin myös sanoa että yksi päivä viikossa oli exoduksen aikana sabatti, se tarkoitta että Mirjamin rangistus esti vain 18 miljoona henkilötyöpäiviä.
joulukuu 19, 2011 8:31 pm |
Hei Emma! Kiitos tarkennuksestasi, otetaan sapatti suosiolla laskutoimituksesta pois. Tosin jäljelle jäävä 18 000 000 miestyöpäivää on edelleenkin järkyttävä määrä. Teksti on opetusta, jonka olen saanut Raamatun äärellä Pyhältä Hengeltä. Olen nähnyt erilaisten Jumalan antamien näkyjen epäonnistuvan, sekä saanut aivan viimeaikoinakin yhden näyn ponnisteluja elossapysymisekseen. Jumala alkoi opettaa tätä asiaa ja koska siinä opetuksessa tuli esiin myös auktoriteetti, niin en voinut jättää sitä pois. Auktoriteetti ei itsessään ole sanana positiivinen tai negatiivinen, se kuvaa järjestystä ja sitä, miten elävä organismi, kuten seurakunta toimii. Auktoriteetti on aina viinme kädessä Jumalalla. Jeesus on seurakunnan pää ja ylin auktoriteetti. Jeesus kuitenkin delegoi auktoriteettiaan seurakuntaan ja viimekädessä myös yksittäisille uskoville. Meille on annettu mm valta tallata kaikkea vihollisen voimaa.
Auktoriteettiasema seurakunnassa tulee Jumalan suvereenin valinnan kautta. Tosin sitä edeltää aina valmistusaika, jonka aikana ihmisen tulee mm oppia itse elämään auktoriteetin alaisena kunnioiottaen sitä. Kapinallisesta sielusta ei voi tulla seurakuntaan auktoriteettia. Auktoriteetissa ei ole kyse pomottelusta, vaan siitä, kenellä on Jumalan valtuutus johtaa hänen kansaansa näyn suuntaan. Kaikki eivät voi olla johtajia. Ja jos me ihmiset pääsemme valitsemaan, niin me teemme kuin Israelin kansa aikanaan, he valitsivat ulkoisten ominaisuuksien mukaan, he valitsivat muita päätä pidemmän Saulin. Ihminen valitsee yleensä väärin, koska me emme näe sydämeen. Jumala ei sen sijaan katso henkilöön, vaan sydämeen ja valitsee sen, joka ei ole itsessään mitään. Tämä sana ei tarkoita suinkaan, että ihmisen tulisi olla alemmuskompleksin vaivaama, vaan hän on ihminen, jonka lihallisuus ja itsekkyys on murrettu niin, ettei hän halua enää varastaa Jumalalle kuuluvaa kunniaa tai kiitosta.