Arkisto kategorialle ‘Rukous’

Kuuntele, Jumala puhuu!

marraskuu 23, 2010

Ajattele tyypillistä rukoushetkeä, vaikkapa seurakunnassa. Pastori rukoilee vapaasti tai valmiiksi kirjoitettuja rukouksia, riippuen viitekehyksestä. Hyvin usein rukouksen jälkeen siirrytään ilman sen kummempia taukoja suoraan seuraavaan ohjelmanumeroon, joka on joissakin tapauksissa kahvitus. Seurakunta on tottunut saamaan kahvinsa ajallaan. Se jaksaa rukouksen jälkeen korkeintaan laulun tai kaksi. Niin, tai sitten kotona on jo odottamassa paisti, joka pitäisi laittaa nälkäisten syötäväksi. Seurakuntaelämäämme leimaa hyvin usein kiire. Olemme tottuneet määrätyn mittaisiin, oikeaan aikaan päättyviin kokouksiin, jotka eivät sotke päiväjärjestystämme. Tapa on niin syvällä, että kun tätäkin asiaa vähän törkkii tulee pintaan helposti ärtymystä, mikä vika siinä muka on?  Miksi ihmiset eivät saisi viettää pyhäpäiväänsä niin kuin parhaaksi näkevät ja ovat aikojen kuluessa tottuneet?

Kuuntele, Jumala puhuu, mutta aivan liian usein tyhjille saleille. Siinä vaiheessa kun Jumala puhuisi me olemme jo narikassa hakemassa takkiamme. Emme malta viipyä yhdessä Isän läsnäolossa odottaen, että Isä puhuu. Rukoilemme rukouksemme ja menemme pois. Tehtävä suoritettu. Tilanne on vastaava kuin jos lapsemme tulisi esittämään pyyntöjään listana: ”Isä mä tarvin auton, rahaa, ystäviä, nii ja se tenttiki sais mennä läpi, ai nii ja sit mä tartten uuden takin, kengät ja laukun” ja päästyään henkeä vetämättä loppuun katoaisi paikalta. Siinä olisi isä ihmeissään, mitä oikein tapahtui. Ei ehtisi kaivaa lompakkoa esiin ennen kuin lapsi olisi jo kadonnut horisonttiin manaillen mennessään: ” … ei hyödyttänny puhua sille, ei se edes kuunnellu”.

Tällaisia me olemme liian usein, kun kyseeseen tulee yhteinen aika taivaallisen Isämme kanssa. Olemmepa kokouksessa, rukouksessa tai Raamatun luvussa, meillä on usein liian vähän aikaa, jotta malttaisimme odottaa Isän puhetta, vastausta, neuvoa, rohkaisua tai johdatusta. Mitä Isä tahtookin puhua meille. Kuitenkin me olemme tekemisissä kommunikoivan Jumalan kanssa. Olemme tekemisissä sellaisen Jumalan kanssa joka puhuu niin, että molemmat korvat soi, jos vaan haluaa kuunnella. Kaiken päälle Hän on Jumala, jonka ajatukset meitä kohtaan ovat rauhan ja rakkauden ajatuksia. Isä haluaa kommunikoida kanssamme, ei ainoastaan kuunnella murheitamme, vaan myös puhua meille. Hän haluaa vuodattaa läsnäoloansa meille sanan kautta. Sanallaan, puhutulla sanalla hän loi kerran koko maailman ja sanallaan hän pitää sen pystyssä. Sanansa kautta hän haluaa kohdata meitä. Hän puhuu tavalla ja toisella, jotta jokainen voisi oppia kuulemaan hyvän paimenen äänen henkilökohtaisesti.

Sinun tulisi kyetä kuulemaa Jeesuksen ääni, hän sanoo nimittäin että hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä. Jumala janoaa yhteyttä kanssamme, se on ihmeellisin etuoikeus, jonka ihminen voi saada. Ajattele, meille on tarjolla keskusteluyhteys kaikkivaltiaan kanssa niin, että meillä on aina pääsy Hänen valtaistuinsaliinsa. Me saamme tulla Isän eteen ja Hänen läsnäoloonsa Jeesuksen Kristuksen veren tähden. Olemme Kristuksessa ja häneen kätkettyinä taivaallisiin asetettuina. Olemme Jumalan lapsia, joita hän kutsuu syliinsä, juttelemaan mukavia. Älkäämme antako kenenkään latistaa jumalasuhdettamme pelkäksi uskonnollisuuden pilaamaksi rituaaliksi. Se tuhoaa rakkauden ja läsnäolon voiman. Uskonnollisuus on lihan itse valittua jumalanpalvelusta, joka kahlitsee ihmisen hengettömään orjuuteen, tradition kyllästämään ritualismiin, korvaten ja tuhoten aidon jumalasuhteen. Uskonnollisuus vie rakkaussuhteesta työsuhteeseen ja sulkee korvamme kuulemasta Isän ääntä, kun hän sanoo meille: ” Minä rakastan sinua!”

Vaali suhdettasi Isään ja varaa sille aikaa. Tulet huomaamaan, että Jumala puhuu sinullekin salaisuuksia hengessä, asioita, jotka sytyttävät sydämesi palamaan. Ja saat olla Isän läsnäolossa, rakastettuna.

 

Rukous osa 4

joulukuu 12, 2009

Pyytävä saa kaiken, vai miten se oli?

Raamatun eräs hätkähdyttävimpiä lupauksia on se, että me saamme kaiken, mitä anomme taivaalliselta Isältämme. Jeesus itse lupasi niin. Kuitenkin, useimpien uskovienkin kokemus on, että paljon on jäänyt lupauksesta vajaaksi. Ei tullut Mersua, ei miljoonaa, tuli työttömyyttä ja sairautta. Lupasiko Jeesus meille liikoja, jotain mitä ei kyennytkään pitämään? Vai mistä on kysymys?

Jeesuksen lupaukseen liittyy reunaehtoja. Voidaan sanoa, että kaikki Raamatussa esitetyt rukouksen kuulemiseen liittyvät reunaehdot sisältyvät tähän yhteen, jonka Jeesus on itse määritellyt evankeliumissa. Jeesus lupaa, että jos me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä, silloin me saamme pyytää mitä ikinä haluamme ja se on tuleva meille. Rukouksen todellinen reunaehto, joka on kaikkien muiden reunaehtojen taustalla on Jeesuksessa pysyminen. Meidän tulee pysyä hänessä ja hänen meissä. Jeesuksessa pysyminen toteutuu ainoastaan silloin, kun rukoilemme hengessä ja totuudessa sekä vaellamme hänen tahtonsa tekemisessä. Jeesus nimittäin sanoi myös, että jos me rakastamme häntä, niin me pidämme hänen käskynsä. Johannes väittää kirjeessään, etteivät Jumalan käskyt ole raskaita pitää.

Mikäli haluamme vaeltaa oman tahtomme teitä ja veisaamme viis Jeesuksen ja Jumalan tahdosta, sellaisena kuin sen Pyhä Sana ja Henki ilmaisee meille, ei meillä ole mitään lupausta rukoustemme kuulemisesta. Sen sijaan, että rukouksemme tulisivat kuulluiksi meille tulevat Jaakobin kirjeen sanat, ettemme saa, koska anomme kelvottomasti kuluttaaksemme Jumalan hyvyyttä himoissamme. Himo on lihan ominaisuus. Kun me rukoilemme himoiten, on kyse siitä, että meidän toiveemme nousevat lihallisuudestamme ja itsekkyydestämme. Liha tulee ristiinnaulita, siitä ei voi tehdä kristittyä edes parhaimmalla pyhityselämällä. Ristiinnaulittu liha, ei kykene hallitsemaan meidän elämäämme Jeesuksen Kristuksen yhteydessä, Pyhän Hengen aateloimina, Jumalan lapsina. Lihalle ei kuulu yksikään Jumalan lupaus, ei siis myöskään Jeesuksen lupaus rukousten kuulemisesta. Ainoa lupaus, joka kuuluu lihalle on lupaus siitä, että sen vaikutus kukistetaan kerran lopullisesti.

Meidän on oltava rehellisiä. Mikäli emme halua pitää Jeesuksen käskyjä, on meidän turha teeskennellä rakastavamme häntä. Meidän rakkauttamme ei testata juhlapuheissa, vaan teoissa ja totuudessa. Jumalan käskyt eivät ole raskaita pitää, koska meidän tarvitsee pitää vain yksi käsky kerrallaan, sen, jonka Pyhä Henki kulloinkin puhuu sydämellemme. Toiseksi Jumala ei kysy meiltä voimaa ja kykyä, vaan ainoastaan tahtoa. Meidän oma voimamme ei kelpaa mihinkään, se on katoavaa ja saastaista. Sen sijaan Jumala kysyy meidän tahtomme perään, kuten Jeesus 38 vuotta sairastaneelta mieheltä. Jos sinun tahtosi on harmoniassa Jumalan sanan kanssa, voit olla varma, että Jumalan armo voimallinen ilmestyy Pyhässä Hengessä ja sinulla on kaikki, mitä tarvitaan Isän tahdon tekemiseen. Silloin sinä saat Hengen kautta vuodatetun rakkauden ja Isän tahto muuttuu ilon lähteeksi ja rukouksiin vastataan ihmeellisesti.

Rukous on rakkautta. Se on lapsen läsnäoloa Isän hyvyydessä. Siellä, missä rakkaus ja hyvyys virtaa on myös rukousten vastaus. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, on niiden jokaisen  vastaus Jeesuksessa Kristuksessa.

Rukousvastaukset valmistettiin Golgatalla ja me saamme ottaa ne vastaan pysymällä Kristuksessa ja hänen rakkaudessaan.

Rukous osa 3

joulukuu 3, 2009

Reunaehtoja

Olemme oppineet itsestään selvästi, että Jumala kuulee aina rukouksemme. Näin meille opetetaan. Voi olla, että kuuleekin, mutta seuraako siitä mitään? Valitettavan usein rukousopetuksesta, kuten muustakin julistuksesta unohtuu reunaehtojen esittely. Rukouksen kuuleminen siten, että siihen vastataan ei ole taivaallinen automaatio, johon meillä olisi ikimuistoinen nautintaoikeus. Me emme ole tekemisissä joulupukin, vaan elävän Jumalan kanssa.

Jeesus esittää Raamatussa useita eri reunaehtoja rukouksen kuulemiselle. Sana kertoo suorasanaisesti, ettei Herran käsivarsi ole lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Syynä Herran vaikenemiselle  on reunaehtojen rikkominen.

Jumala ei siunaa meidän pahoja tekojamme. On itsepetosta kuvitella voivansa harjoittaa vääryyttä ja omata syvää yhteyttä luovan ja tyydytystä tuovan rukouselämän samanaikaisesti. Jumala sulkee pahantekijöiltä korvansa. Rukous, johon Jumala mm. ei ole vielä koskaan tietääkseni vastannut,  on esimerkiksi rukous, jossa varas pyytää Jumalaa varjelemaan kiinni jäämiseltä. Meidän tulee olla oikeassa suhteessa Jumalaan ja Hänen tahtoonsa voidaksemme lähestyä Häntä rukouksessa. Muussa tapauksessa rukouksemme eivät nouse kattoa korkeammalle.

Eräs ehkä vaikeimmista rukouksen reunaehdoista on se, että sana opettaa meitä miehiä elämään taidollisesti vaimojemme kanssa, niin kuin heikomman astian kanssa eletään. Ajatus ei sisällä minkäänlaista arvottamista arvokkaisiin ja halpoihin tai hyviin ja huonoihin, kuten joskus tunnutaan ajatteleva. Heikko astia ei ole välttämättä lainkaan huono, saati halpa. Usein asia on päinvastoin. Esimerkiksi kiinalainen posliini, joka on parhaimmillaan läpikuultavaa ja haurasta on paljon kalliimpaa ja arvokkaampaa, kuin keskimääräinen valurautapannu.  Toisaalta puhdas kulta on pehmeää ja läpikuultavaa, siksi siihen pitää lisätä halvempia aineita, jotta se kovettuisi käyttökelpoiseksi. Jumala on sanassaan ilmoittanut, että meidän on turha tulla hänen kasvojensa eteen hurskastelemaan, mikäli olemme huonoissa väleissä lähimmäistemme, erityisesti kaikkein lähimpien ja rakkaimpien, kanssa. Mies, joka kohtelee kaltoin vaimoaan on hengellinen narri, mikäli kuvittelee tulevansa kuulluksi kirkkauden valtakunnassa ladellessaan hurskaita litanjoitaan. Aivan samoin on vaimojen laita. Se, että apostoli osoittaa kehotuksensa miehille, ei suinkaan tarkoita että vaimot olisivat vapaita paiskomaan valurautojaan.

Sana opettaa meitä elämään rauhassa kaikkien kanssa, niin pitkälle kuin se riippuu meistä. Jos me kannamme sydämessämme rauhantekijän mieltä, voimme olla varmoja, että myös rauhan Jumala on kanssamme ja kuulee meitä. Meidän on ymmärrettävä, ettemme voi olla Jumalan siunaavan rakkauden ja armon keskipisteessä, mikäli olemme sodassa läheistemme kanssa. Jumalan rakkaus kohtaa meidät usein juuri heidän kauttansa.

Pyhä Henki johtaa Jumalan lapset yhteyteen keskenään. Yhdessä rukoillessaan ja rakastaessaan toisiaan lapset saavat kokea yliluonnollisen läsnäoloa ja silloin on kaikki mahdollista sille, joka uskoo. Jumala kutsuu meitä rauhaan ja lepoon, nauttimaan yhdessäolosta, jota rukouskin on parhaimmillaan.

Rukous osa 2

marraskuu 27, 2009

Kuollutta hokemaa

Olin setäni hautajaisissa noin vuosi sitten. Korvaani särähti pahasti papin rukous. Pappi rukoili Jumalaa olemaan armollinen sedälleni, joka oli siirtynyt ajasta iankaikkisuuteen kolmisen viikkoa aiemmin. Mitä hyödyttää? Olemmeko siirtyneet roomalaisperäiseen kiirastulioppiin uskotellen itsellemme, että voisimme vaikuttaa vainajien iankaikkisuuskohtaloihin jälkeenpäin säädetysti pidetyillä rukouksilla? Setäni tapauksessa, uskon hänen kyllä päässeen muutenkin vanhurskasten lepoon.

Kyseinen menettely on hurskaalta kuulostavaa, mutta pohjimmiltaan pelkkää liturgista kikkailua vailla sisältöä. Rukous on muuttunut psykologista lohdutusta tuovaksi ohjelmanumeroksi. Kyseessä on rukouksen väärinkäyttö.

Jeesus kohtasi kerran naisen Sykarin kaivolla, Samariassa. Heidän välilleen syntyi keskustelu rukouksesta. Naisen ymmärrys rukouksesta oli ritualistinen. Hänen käsityksensä mukaan oli tärkeää, missä ja miten rukous suoritettiin. Se oli sukupolvien mittainen traditio. Jeesus mursi naisen käsityksen rukouksesta. Lopulta perinteet ryskyivät tavalla, joka muutti syntisen naisen evankelistaksi, jonka julistustyö toi samarialaiseen kaupunkiin herätyksen vielä samana päivänä.

Jumala ei etsi ihmisiä, jotka hokevat tyhjiä hokemiaan sen enempää temppeleissä kuin vuorillakaan. Hän tahtoo rukoilijoita, jotka rukoilevat Hengessä ja totuudessa. Henki auttaa meitä, jotka emme tiedä, miten ja mitä meidän tulisi rukoilla. Tarvittaessa Hän rukoilee itse meissä sanomattomilla huokauksilla. Meidän ei tule rukoilla lihassa ollenkaan, eikä varsinkaan vain siksi, että jokin kaava vaatii niin. Meidän tulee rukoilla hengessä ja totuudessa eli Pyhässä Hengessä ja Jeesuksessa Kristuksessa. Totuus on Jeesus Kristus. Rukoillessamme Hengen antamia rukouksia rukouselämämme uudistuu. Emme rukoile enää mielettömiä, kuten alussa kuvaamassani tilanteessa.

Hengen aikaansaama rukouselämä ei ole tylsää pakkopullaa. Rukous muuttuu jännittäväksi Jumalan kohtaamiseksi, jossa me voimme olla kaiken aikaa kasvotusten Hänen kanssaan, Hengen johdossa. Pyhä Henki meissä kommunikoi ihmisten ja enkelten kielillä Taivaallisen Isämme kanssa. Meitä ei ole kutsuttu luomaan ritualismia ja pettämään itseämme, kuvitellen, että rukous olisi magiaa, joka toimisi suoritettuna tekona. Ei, se on elämää suhteessa toiseen persoonaan, joka on kaikkeuden Herra. Rukous on pohjimmiltaan lapsen puhetta Isälleen ja sellaisena kanava jossa rakkautemme virtaa Isästä minuun ja takaisin.

Luovu tavanvuoksi luetuista rukouksista ja avaudu Hengen johdolle. Saatat kohdata Jumalan, joka kommunikoi ja puhuu sinullekin niin, että molemmat korvat soi. En tarkoita, ettemmekö voisi käyttää rukouselämämme tukena myös valmiiksi kirjoitettuja rukouksia, vaan sitä ettei rukouksemme saisi olla ajatuksetonta hokemaa, tavan vuoksi edes ymmärtämättä, miten korni suoritus voi olla. Emme saisi myöskään latistaa rukousta pakolliseksi ohjelmanumeroksi luodaksemme jollekin tilanteelle kristillisen loppusilauksen, koska niin kuuluu tehdä. Se on lihallista uskonnollisuutta.

Aito Hengen vaikuttama rukous on rakkautta, joka kommunikoi.

Rukous osa 1

marraskuu 25, 2009

Väärämielisen tuomarin tapaus

Jeesus kertoi erään kerran opetuslapsilleen väärämielisestä tuomarista, joka ei pelännyt ihmisiä, eikä piitannut Jumalasta. Tuomarilla oli mielessään oma etu ja sen toteuttaminen virkansa turvin, näennäisen laillisesti. Tuomarilla meni hyvin, kunnes hän törmäsi leskeen, jolla oli ratkaisematon asia. Päivä toisensa jälkeen, leski ilmestyi tuomarin portin pieleen riekkuamaan. Eräänä päivänä tuomari, mittansa täytyttyä, päätti hoitaa asian kuntoon, päästäkseen eroon häiriköstä. Tämä tarina kertoo siis kestävästä rukouksesta? Saaranamiehet opettavat Jeesuksen kertomuksen äärellä, miten meidän tulee taistella rukouksessa, kunnes saavutamme läpimurron. Tuomari nousee divaaniltaan ja ratkaisee asian.

Jeesuksen opetuksen ydin on kuitenkin, että Jumala ei ole väärämielinen tuomari. Meidän ei tarvitse kiivetä taivaaseen herättelemään nukkuvaa Jumalaa. Meillä on Jumala, joka antaa ystävilleen, jopa heidän nukkuessa ja rientää vastaamaan vielä rukoillessamme. Jeesuksen kysymys, mahtaako ihmisenpoika löytää uskoa maanpäältä saapuessaan, on luonteeltaan ironisen retorinen. Jeesus tietää, ettei Isä voi epäonnistua aikomuksessaan valmistaa pojalleen morsian. Sen sijaan, että Jeesus tarkoittaisi uskoa, joka pelastaa, hän peräänkuuluttaa uskoa, joka rukoilee lapsen lailla, lakkaamatta.

Lakkaamaton rukous ei ole jankuttamista. Se ei ole kaikkivaltiaan kiusaamista. Rukous, josta Jeesus puhuu, on samaa rukousta, jota Paavali opettaa Filippiläiskirjeensä 4 luvussa. Kyseessä on kaikkien tarpeiden tuominen Isän Jumalan tietoon kiittäen, anoen ja rukoillen. Kaikkien tarpeiden, ei ainoastaan suurten ja näyttävien tai kunniallisten. Meidän tulee rukoilla kiittäen, koska rukous ilman kiitosta on ruikutusta. Tällainen asenne ja elämäntapa, jossa viemme isän tietoon tarpeemme, onpa se sitten maallinen tai hengellinen, on jatkuvaa rukousta, josta Raamattu puhuu. Me saamme siis tuoda Isälle tietoon kiittäen tarpeemme saada puhdistusta lankeemuksistamme tai asiakkaita yritykseemme. Silloin Jumalan Rauha joka ylittää ymmärryksemme varjelee meidät Jeesuksessa Kristuksessa. Vastaus, jonka Jumala on luvannut jokaiseen rukoukseemme on rauha, Jumalan, yli ymmärryksen käyvä, rauha.

Jumalan kaipaus on siinä, että me uskaltautuisimme uskomaan Hänestä niin paljon hyvää, että uskoisimme kaikki tarpeemme hänelle, lapsen kaltaisessa luottamuksessa. Meillä on Isä, joka voi ja joka tahtoo vastata rukouksiimme ja jonka ajatukset meitä kohtaan ovat rauhan ajatuksia, sillä hän on rauhan Jumala.

Eläessämme tällaisessa suhteessa Isän kanssa, saamme rohkeasti ajatella kaikkea sitä, mikä on hyvää, kiitettävää, totta, kaunista ja oikein ja silloin itse Rauhan Jumala on oleva kanssamme. Me saamme siis ajatella hyviä asioita, se on Jumalan tahto meihin nähden ja Raamatullista, ei itsepetoksellista positiivista ajattelua. Silloin Jumala on kanssamme ja rukouksemme muuttuu jatkuvaksi katkeamattomaksi ja läheiseksi yhteydeksi Hänen kanssaan, Pyhässä Hengessä.

Tuomari on hereillä ja halukas ratkaisemaan asiasi, sillä hän on oikeamielinen ja rakastaa sinua.

Halleluja!


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.