Rukous osa 2

Kuollutta hokemaa

Olin setäni hautajaisissa noin vuosi sitten. Korvaani särähti pahasti papin rukous. Pappi rukoili Jumalaa olemaan armollinen sedälleni, joka oli siirtynyt ajasta iankaikkisuuteen kolmisen viikkoa aiemmin. Mitä hyödyttää? Olemmeko siirtyneet roomalaisperäiseen kiirastulioppiin uskotellen itsellemme, että voisimme vaikuttaa vainajien iankaikkisuuskohtaloihin jälkeenpäin säädetysti pidetyillä rukouksilla? Setäni tapauksessa, uskon hänen kyllä päässeen muutenkin vanhurskasten lepoon.

Kyseinen menettely on hurskaalta kuulostavaa, mutta pohjimmiltaan pelkkää liturgista kikkailua vailla sisältöä. Rukous on muuttunut psykologista lohdutusta tuovaksi ohjelmanumeroksi. Kyseessä on rukouksen väärinkäyttö. Lue loppuun

Rukous osa 1

Väärämielisen tuomarin tapaus

Jeesus kertoi erään kerran opetuslapsilleen väärämielisestä tuomarista, joka ei pelännyt ihmisiä, eikä piitannut Jumalasta. Tuomarilla oli mielessään oma etu ja sen toteuttaminen virkansa turvin, näennäisen laillisesti. Tuomarilla meni hyvin, kunnes hän törmäsi leskeen, jolla oli ratkaisematon asia. Päivä toisensa jälkeen, leski ilmestyi tuomarin portin pieleen riekkuamaan. Eräänä päivänä tuomari, mittansa täytyttyä, päätti hoitaa asian kuntoon, päästäkseen eroon häiriköstä. Tämä tarina kertoo siis kestävästä rukouksesta? Lue loppuun

Totuuden Henki

”Tootuudeen Heeenkii joohdaaa siiinä meeeitäää…” Veisataan hartaudella niin kotona, kirkossa kuin rukoushuoneellakin. Rukouslaulun luulisi tuottavan runsaan vastauksen Jumalan läsnäolona. Olen pannut merkille, että hyvin usein laulu jää lauluksi ja rukous vastaamattomaksi. Miksi? Ehkä eräs syy on se, että me laulamme kyllä kovin hartaasti, mutta sydämemme ovat täynnä jotain muuta. Sen sijaan, että elämämme täyttäisi todellinen Jumalan kaipuu ja odottaminen, laulamme tottumuksesta rutiiniluontoisesti, kuten ennenkin. Rukous muuttuu hokemiseksi sydämen jäädessä kylmäksi ja kauas Jumalasta. Kysymys: haluammeko todella, että totuuden henki ilmestyy johtamaan meitä? Emmehän tiedä, mitä siitä seuraa. Lue loppuun

Totuus

Mikä on totuus? Kysymys on vaivannut ihmiskuntaa vähintäänkin Pilatuksen päivistä. Aivan samoin kuin Pilatukselta aikoinaan, meiltäkin voi jäädä totuus löytämättä, vaikka se seisoisi edessämme. Totuutta on etsitty tieteellisen tiedon maailmasta, löytymättä. Tiede tunnustaa itsekin, että se on kykenemätön määrittämään totuutta. Se selvittää tietoa ja tyytyy pitämään tuloksiaan teorioina, jotka näyttäisivät sopivan parhaimmin kulloinkin tunnettuihin ”tosiasioihin”.  Tieteellisen tiedon olemus, itseään korjaavana teoretisointina, estää sitä muodostumasta totuuden lähteeksi. Tosin vastaukseksi ongelmaan on esitetty totuuden suhteellisuutta. Mikään, mikä voi muuttua tai suhteellistua olosuhteiden mukaan ei voi olla totuus. Totuuden on oltava universaali, muuttumaton. Lue loppuun

Kristityn identiteetti 5

Kuka minä olen?

Kristityn identiteetissä on kysymys siitä, kuka ihminen on, uudestisyntymiskokemuksen jälkeen. Oikea puku mutta väärä mies on yhtä huono yhdistelmä kuin oikea mies väärän puvun kanssa. Identiteetti kokemuksen tulee kohdata sana siten, ettei niiden välille synny riitasointua. Harmoniassa, jossa sana ja kokemus todistavat yhtä ja samaa, löytyy lepo ja rauha.

Mitä Raamattu sitten tarkkaan ottaen opettaa kristityn oikeasta identiteetistä? Ensinnäkin identiteettimme perusta on Jeesuksen Kristuksen täydellisessä Golgatan uhrissa. Hän on lunastanut meidät omikseen antamalla henkensä lunastushinnaksi meistä. Me kuulumme hänelle. Lue loppuun

Kristityn identiteetti 4

Syntinen vai pyhä?

Minkälainen olen? Syntinen vai pyhä? Meidän uskovien suurimpia haasteita on uskoa sana sellaisena kuin se on kirjoitettu, vastoin kokemuksiammekin. Kokemusten tasolla, katsellessani peiliä, näen itseni monella tavalla epäonnistuneena, vajavaisena ja jopa tahallaan lankeilevana ihmisenä, siis syntisenä. Sanan peili taas näyttää minulle ihmisen, jonka vuoksi Jeesus Kristus luopui oikeudestaan nauttia katkeamatonta palvontaa ja ylistystä kunnian taivaassa. Hän ei jäänyt ylistyksen keskelle, vaan lähti matkalle, ihmiselämään. Hän syntyi ihmiseksi avuttomana ja riippuvaisena langenneiden hyväntahtoisuudesta ja hoivasta Lue loppuun

Kristityn identiteetti 3

Minäkuvan vaikutukset

Uskovan elämän kannalta eräs keskeinen tekijä on hänen minäkuvansa eli identiteettinsä. Millaisena ihminen näkee ja kokee itsensä määrittää koko elämää. Identiteetti ohjaa meidän hengellistä elämäämme esimerkiksi antamalla meille silmälasit, joiden kautta luemme Jumalan sanaa. Jumalan kuvamme, se minkälaisena näemme Jumalan, on myös sidoksissa omaan identiteettiimme.

Uskova, joka on jäänyt vikojensa vangiksi viettämään säälibileitä, oman surkeutensa kunniaksi, päätyy hengellisestikin hyvin heikkoon ja köyhään uskonelämään. Käsitys itsestä ohjaa meidän suhtautumistamme sanaan ja sen julistamaan totuuteen. Lue loppuun