Uskovainen vai opetuslapsi osa 3

Ristin ottaminen osa 1

Opetuslapsen ja uskovaisen ero tulee ilmi ristin ottamisen hetkessä. Risti odottaa ottamistaan jokaisen uskovaksi tulleen tiellä. On valittava, annanko itseni yhdenkaltaiseen kuolemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa vai jatkanko elämää, joka keskittyy oman lihan himojen tyydyttämiseen. Opetuslapsen elämä on ristiinnaulittua elämää.  Ristin ottaminen on enemmän kuin vain rippiristi kaulassa ja osallistumista satunnaiseen seurakunnalliseen toimintaan. Edes oikeassa äänilajissa huudettu hallelujaa ei vielä ole osoitus ristiinnaulitusta elämästä.

Opetuslapsen elämässä vaikuttaa kaksi ristiä. Jeesuksen Kristuksen risti, joka tuotti meille sovituksen kaikista synneistämme ja avasi meille tien Isän Jumalan yhteyteen hänen rakkaina, armahdettuina lapsinaan. Jeesuksen ristin lisäksi elämässämme vaikuttaa risti, joka on otettava päivittäin itse henkilökohtaisesti oman tahdon päätöksen perusteella. Tämän ristin ottaminen on vapaaehtoista. Koska oman ristin ottaminen on vapaaehtoista ei kyse ole mistään sellaisesta, mikä olisi ihmisten osa yleensä pelkän ihmisyyden perusteella. Risti ei siis ole sairaus, työttömyys tai mikään muukaan, mikä tulee ihmisen osaksi, olipa hän sitten pakana tai pelastettu. Saarnaajat, jotka puhuvat rististä tarkoittaen elämään liittyviä luonnollisia ongelmia ja vaikeuksia puhuvat korvasyyhynsä mukaan ymmärtämättä lainkaan, mistä ristissä on kyse. Risti on vapaaehtoisesti otettava, se ei tule minkään muun perusteella ihmisen elämään, kuin oman vapaan tahdon päätöksen kautta ja se kuuluu ainoastaan opetuslapsille.

Ristin tehtävä on yksinkertainen, se tappaa. Niin oli kerran Jeesuksen kohdalla, eikä asia ole muuttunut miksikään. Ristin tehtävänä on edelleenkin tuottaa varma kuolema. Tällä kerralla kyse ei kuitenkaan ole maallisen elämän väkivaltaisesta päättämisestä, vaan siitä, mitä Raamattu nimittää lihan ristiinnaulitsemiseksi. Liha ei Raamatun kielessä viittaa useinkaan meidän fyysiseen ruumiiseen, vaan ilmaisee määrättyä ihmisen olemusta. Kyseessä on ihmisen luonnollinen,  itsekkyyden turmelema minuus.  Kyseessä on siis meidän ajatus, tunne ja tahtoelämämme sellaisena kuin se on luonnostaan ilman Jumalaa. Kaikkea ihmisyyttä, joka ei ole Jeesuksen ristintyön kautta sovitettu, leimaa itsekkyys, parhaintakin. Liha on alue, jossa synnillä on asuinsijansa, kuten Paavali kirjoittaa kirjeessään Roomalaisille. Lihan ristiinnaulitseminen on välttämätöntä, mikäli uskova haluaa vaeltaa hengessä siten, ettei noudata ja täytä lihansa himoja, eli itsekkäitä ja mahdollisesti muita vahingoittavia pyyteitään.

Jeesuksen kärsimystie ei ollut sattumanvarainen. Jokaisella tapahtumalla matkalla Getsemanesta Golgatalle oli merkityksensä, joka koskee myös tämän päivän uskovaa esikuvallisella tasolla. Pyhä Henki haluaa tehdä meidän lihallemme kaiken sen, mitä roomalaiset sotilaat tekivät Jeesukselle. Jeesuksen kärsimys ei ollut mielivaltaista vaan osoitus sovituksen täydellisyydestä. Tutkiessamme Jeesuksen kokemia kärsimyksiä huomaamme, miten kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti sovitus eteni, ilman, että yksikään elämämme osa-alue olisi jäänyt käsittelemättä.

Kutsun sinut lukijani matkalle tutkimaan, mitä kaikkea risti vaikuttaa ja miksi tänäänkin kannattaa laulaa: ”Tahdon rakastaa ristiä vaan ja sen voimassa voittaa mä saan, tahdon rakastaa ristiä vaan, kunnes kruunuun sen vaihtaa mä saan”.

17 kommenttia artikkeliin ”Uskovainen vai opetuslapsi osa 3

  1. emmaia elokuu 18, 2010 / 6:25 pm

    Hei taas! Haluaisin miettiä sen, voiko entisen risti tulla epäjumalaksi?
    Niin kuin vaskikäärmeestä tuli? Juuri nyt en ajattele että on mahdollista koska Jumalan suunnitelma on niin hyvää. Mutta pari kuukautta sitten minulla on sellaisia varovaisia ajutuksia.

    Voit ehkä sanoa, jos näet sen paremmaksi, että vain Jumala saa neuvotta ja lohduttaa.

    • Matti Lahtinen elokuu 20, 2010 / 9:19 am

      Hei vaan! Kysymyksesi on hyvä. Jäin miettimään, mitä risti voisi tässä tapauksessa tarkoittaa. Tiedämme Raamatusta, että aiemmat siunauksen välikappaleet ovat muuttuneet myöhemmin epäjumalanpalvonnan kohteiksi ja tulleet sellaisina tuhotuksi. Tällainen Jumalan antama siunauksen välikappale, joka tuhottiin myöhemmin, koska kansa oli liian kiintynyt siihen, oli Nehustan eli Mooseksen tekemä vaskikäärme.

      Risti, mikäli sillä tarkoitetaan jotain elämässä ollutta vaikeutta, ahdistusta tai muuta luonnollista kärsimystä, kuten sairautta, voi muodostua väärällä tavalla pyhäksi kokemukseksi. Tarkoitan, että omassa tai läheisen elämässä koettu kärsimys voi mm vaikuttaa siihen, miten ihminen jatkossa ymmärtää ja tulkitsee Raamattua. Kärsimystä kokenut ihminen muuttuu helposti kärsimysteolgiksi, joka haluaa kieltää kokonaan sovituksesta sen sairauksia parantavan voiman. Kuitenkin esimerkiksi sana pelastus tarkoittaa raamattullisessa kontekstissa sovituksen lisäksi parantumista. Kärsimysteologia voi vaikuttaa syvästi nöyrältä ja Ristiä kunnioittavalta, mutta se on kuitenkin viimekädessä ja äärimmilleen vietynä yksipuolinen ja Sanan voimaa latistava tulkinta Raamatusta, joka joutuu repimään kirjasta tekstiä pois lukutolkulla. Me emme saa antaa minkään yksittäisen elämässämme vaikuttavan tai vaikuttaneen asian muuttua Raamatun tulkintaamme muokkaaviksi esiymmärryksen silmälaseiksi. Meidän on etsittävä raitista tasapainoista ja alkuperäistä Kristillistä uskoa, joka löytyy suhteessa Jeesuksen Kristukseen ja sanan uskomiseen sellaisena kuin se on kirjoitettu, kokonaisuudessaan. On muistettava, että Jumala ja hänen sanansa ovat pyhiä, meidän kokemuksemme eivät. Tarkoitan nyt nimennomaisesti sanan tulkintaa ohjaavina, normatiivisina auktoriteetteina.

      • EmmaSofia elokuu 29, 2013 / 7:24 am

        Hei! Nyt kolme vuotta myöhemmin tahdon esittää samaa kysymystä uudessa muodossa. Koska kysymys kiertä aivoissani vielä.

        Onko mahdollista että joku alkaa ristiprosessia, mutta sitten pääsee jokun pikkuperkelin avulla alas ristilta, vaikkapa nuolitasolta, ja sitten rakentaa entisen ristin lankuista jotakin joka toimii epäjumalana sellaisen uskovan elämässä?

        Toivottavasti keskustelu on muillekin hyödyllistä.

      • Matti Lahtinen syyskuu 2, 2013 / 3:16 pm

        Hei Emma!
        Itselleen kuolemisen eli ristinottamisen tie ei ole suinkaan automaatti, joka vie siihen kerran astuneen tai suostuneen, automaattisesti perille. Me voimme koska tahansa, kokiessamme ristin voiman kuolettavaa vaikutusta tulla tilanteeseen, jossa toteamme, että hinta on liian suuri. Meidän on siksi otettava risti joka päivä, ei riitä, että sen ottaa kerran ja kantaa sitä yhden päivän matkan ja sitten hylkää tien oheen. Liukuminen takaisin lihalliseen elämään on hyvin helppoa, jopa sietämättömän helppoa, koska siihen uskova saa apua omasta lihastaan, lihasta, joka kapinoi viimeiseen hengenvetoon asti ristin ottamista vastaan.

        Kaiken päälle uskovan on lihan tielle lähdettyään luontevaa ja helppoa siirtyä uskosta, joka on persoonallinen suhde Jeesukseen Kristukseen, uskonnollisuuteen. Lihan suostuu kyllä uskonnollisuuteen, koska uskonnollisuus on lihan ominaisuus. Se ansioituu mielellään itse valitussa Jumalan palvelussa ja toteaa olevansa edelleenkin keskimääräistä ”parempi” kristitty. Pahinta on se, että uskonnollisuuden eksyttämä ihminen saattaa elää syvällä farisealaisuudessa huomaamatta tilansa omgelmallisuutta lainkaan.

  2. emmaia elokuu 20, 2010 / 2:10 pm

    Hei! vastauksesi vaikuttaa hyvältä, jos ymmärren sen oikein.
    Meidän täytyy lukea Raamattua ahkerasti saadaksemme asioita selviksi.
    Kokemuksemme eivät ole pyhiä, parhaimmillaan ne ovat sekoitus, koska me joka kokemme ja tulkitsemme niitä on vielä sekoitus.
    Tulee mieleen kristillinen laulu jonka mukaan Jeesus puhuu sekä lohtudus ja varoittus. Voi myös olla niin että joku idea on vain omani, tai pahalta, senkin käy ilmi jos lukee Raamattua oikein.

    Jumalan antaman parennusta on ihana, eritystesti jos ei edes tiennyt että oli olemassa joku haava parentavaksi, koska oli niin tottunut sitä

    Tahdon jatkoa kysyä kummallisesti koska en löydy sanoja kuvalelemaan tätä (ei edes ruotsiksi).

    Oliko Paavali joskus kiusattu alkamaan jumaloida tekemänsä telttansa, tai muu käyttety asia? Kuten roomalaisuudensa tai vankiloita?

    En tarvitse oikein tietää miten se historiallisesti oli hänelle, mutta käytän häntä kuvauksena nyt.

  3. Matti Lahtinen elokuu 31, 2010 / 2:14 pm

    Paavali oli Jumalan koulussa ryvetetty mies. Hänet oli kynitty nöyryytykseen asti. Nn usko, että Paavali niinkään olisi ruvennut jumaloimaan telttojaan, mutta voin kuvitella, että hänellä saattoi olla kiusaus ihailla muuten saavutuksiaan esimerkiksi evankelioinnin ja seurakuntien perustamisen alueella. Meillä uskovilla on lihallinen taipumus korostaa omia saavutuksiamme hengellisessä työssä, koska sitä pidetään jollain lailla ihannoitavana. Saatamme jopa mitata ihmisten hegellistä ”arvoa”sen mukaan miten paljon he ovat nähneet vaivaa valtakunnan työssä. Tällöin unohdamme helposti sen, että määrä ei korvaa laatua eikä lihallinen ahkeruus kuuliaisuutta.

    MItä tulee parantumiseen, useimmiten onkin niin, ettemme edes tiedosta suurimpia tarpeitamme. Meistä tarkeimmältä voi tuntua syövän, migreenin, selkävaivan tai diabeteksen paraneminen vaikka todellisuudessa sielun kipeys saattaisi vaatia paljon kiireellisempää hoitoa. Usein käy niin, että kun sielu tulee terveeksi, niin ainakin osa säryistä katoaa.

  4. emmaia syyskuu 20, 2010 / 7:25 am

    Terve!

    Miettin että ’ihmisten osa’ on monipuolinen ilmaisu, jotakin voi myös olla ihmisen hyvä osa. Mutta nyt kun puhutaan ihmisten väärillisiä käsityksiä
    näyttää siltä että joudun käyttä joku ’juotua’-vastikke kun yrittän kirjoitta ruotsiksi.

    Miettin myös että saarnaja joka puhuu asenteestaan diskivuoriin meilummin kun diskivuorista itse on sävymäisesti parempi. Mutta sellaisella tasolla se usein menee. Risti on usein liian epäselvä kristillisessä puheessa.

    • Matti Lahtinen syyskuu 30, 2010 / 9:38 am

      Ihmisen osa kuvaa ihmiselämää yleensä, iloineen ja murheineen. Meille jokaiselle on mitattu molempia riippumatta siitä, mihin uskomme tai uskommeko mihinkään. Sen sijaan kun puhutaan rististä ja erityisesti siitä rististä, josta Jeesus sanoo, että sen, joka haluaa seurata häntä on otettava ristinsä on kyse jostain, mikä ei kuulu ihmiselämän kärsimyskirjoon yleensä. Risti ei tule kaikille, vaan ainostaan niille, jotka otavat sen vapaaehtoisesti. Risti on itseasiassa symbooli, joka puhuu Jumalan tahdon tekemisestä siihen liittyvästä kärsimyksestä huolimatta. Jeesuksen tie ristin kärsimyksiin ei alkanut Pilatuksen palatsissa, ei edes getsemansessa kiinnioton hetkellä, vaan siinä hetkessä, kun hän päätti tehdä Isän tahdon seurauksista riippumatta. Isän tahdon tekeminen vei Jeesuksen ristinkuolemaan.

      Ristin ottaminen ei siis tarkoita automaattisesti kärsimyksen täyteistä ja tuskaisaa loppuelämää, vaan tahdon suostumista kohtaamaan kärsimyksenkin sitä väistämättä, silloin kun se tulee eteen. Kysymys on siis asenteesta, suostumisesta Jumalan tahdon tinkimättömään tekemiseen silloinkin kun se johtaa kärsimykseen. On siis huomattava tämä ero, ristin ottaminen ei tarkoita automaatista kärsimystä, vaan asennetta kärsimykseen, silloin kun se tulee eteen. Toinen tärkeä ulottuvuus on se, että tämä kärsimys tulee, silloin kun se tulee, vain ja ainoastaan Jumalan tahdon tekemisen tähden. Mikään muu kärsiminen, urhollinenkaan ei täytä ristin tunnusmerkkiä. Ristin tie on tie, jossa oma itsekäs luonto kuolee, jotta uuden luomuksen olemus pääsee näkyviin ja Jumalan nimi tulisi korotettuan yksiön elämässä.

  5. emmaia lokakuu 1, 2010 / 7:44 am

    Minun näkökulmani on että ymmärrän vaikka minusta on vielä vaikkea löyttää oikeat sanat selittämään tätä.

    Lausesi:
    Koska oma ristin ottaminen on vapaehtoisista ei kyse ole mistään sellaiasesta, mikä olisi ihmisten osa pelkästän ihmisyyden perustella.

    sai minut hymäilemään outosti, ehkä et itse näe kuinka hyvä lause on.

    Kun alkoin lukea tätä sivustoa huomasin että minäkin olen opetuslapsen tiellä. Ja voisin rehellisesti sanoa että kärsin enemmän ennen kun pääsin tämän hyvän osan osallisuuteen.

  6. emmaia syyskuu 11, 2013 / 7:43 am

    Hei! Tahdon kovasti kiittää sinua uudesta oikeasta vastauksesta.
    Kun esittin alkuperista kysymystä kolme vuotta sitten olin vain utelieaana mutta nykyisin minulla on todellinen tarpee saada sellaiasta opetusta ja lohdutusta voidakseni pysyä oikealla tiella.

  7. EmmaSofia maaliskuu 18, 2018 / 7:46 pm

    Hei! Haluaisin miettää myös sellaistaa hyvää joka ihmisessä luonnontilassa voi olla, eihän ole kaikki pakana olevassa ihmisessa hänen ”lihansa”… Myös näkyy Luojan taidekykyä, noin ainakin minä ajattelen… Mitä sinä Matti ajattelet siitä?

  8. Matti Lahtinen maaliskuu 25, 2018 / 8:40 pm

    Inhimillisesti ajatellen ihmisessä voi olla paljonkin hyvää. Iankaikkisuusnäkökulmasta asia kuitenkin muuttuu, koska parhainkin osa meissä on itsessään ilman Jumalan armoa tavalla tai toisella inhimillisen itsekkyyden saastuttamaa. Tässä on siis kaksi näkökulmaa, joiden välillä on jännite. Molemmat ovat samaan aikaan tosia.

  9. EmmaSofia maaliskuu 26, 2018 / 6:49 am

    Kiitos vastauksestasi Matti. Ymmärrän että ilman Jumala ihminen helposti tekee oikea asiaa väärällä tavalla, tai ehkä sittenkin jää tekemättä tärkeä tehtävää koska ympäristö ja ajatuksia pelottavat liian paljon. Nyt kuitenkin muistelen kuinka minä nuorena kristitynä halveksinyt ne kaipauksia joka minulla on aina ollut juuri siksi että minulla oli ne jo ennen uskontuloa, ne olivat siis silmissäni ”pakanoita!

    • Matti Lahtinen huhtikuu 4, 2018 / 5:38 pm

      Aivan. Meille on opetettu, että kaikki mikä oli ennen pelastuksen vastaanottamista, on arvotonta. Kuitenkin ihminen on luotuisuudessaan juuri sellainen kuin minkälaiseksi Jumala hänet tarkoitti.
      Luonnonlahjat heijastavat siis myös Jumalan hyvyytä. Se, ettei niillä ole taivasten valtakunnan työssä roolia ei suinkaan tarkoita, etteikö ihminen saisi iloita ja olla hedelmällinen kaikilla niillä elämän alueilla, joihin hän on saanut Jumalata lahjoja luomisessa.

  10. EmmaSofia huhtikuu 5, 2018 / 6:31 am

    Jäännittävä keskusteluaihe… Ajattelen että paluu luomutilalle on sen verran epätavallinen että se on ihmeellinen juuri siksi että tuntuu niin luonnolliselta.

  11. EmmaSofia heinäkuu 4, 2018 / 8:07 pm

    Opittiko L L. Laestadius samalaista oppea ristin ottamisesta ja lihan tapamisesta?

    • Matti Lahtinen heinäkuu 5, 2018 / 8:40 pm

      En tiedä, onko Lars Levi Laestadiukselta jäänyt kovinkaan systemaattista teologiaa. Suurin osa hänen opetuksistaan on tallennettu hänen saarnoihinsa sekä pariin kirjaan, kuten Hulluenhuonelainen. Minulle ei ole enää kovinkaan selkeää mielikuvaa siitä, mitä Laestadius opetti ristin ottamisesta. Hänen saarnojensa kieli ja tematiikka olivat nuorelle miehelle jossain määrin käsittämättömiä. Sitä keskittyi enemmän muotoon kuin sisältöön. Laestadiuksen kieli oli rikasta kielikuviltaan, mikä osaltaan varasti usein huomion siltä mitä sanottiin.

      Selvennykseksi mahdollisille kommentin lukijoille: taustani on Esikoislestadiolaisessa herätysliikkeessä, jossa seuraperinteeseen kuuluu Laestadiuksen saarnojen ääneen lukeminen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s