Hengelliset kuurosokeat

Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten Jumala haluaa puhua meille ja puhuukin, mikäli suostumme kuuntelemaan. Kuitenkin osa uskovista valittaa jatkuvasti sitä, miten Jumalan ääni ei kuulu. Joissain tapauksissa kyseessä on opetuksen puute. Uskovaa ei ole opetettu Jumalan äänen kuulemisessa. Hän on jäänyt oman onnensa nojaan ihmettelemään, mikä kumma noista kaikista äänistä, joita risteilee päässä, kuuluu Jumalalle? Nyt ei ole kuitenkaan puhe siitä, Lue loppuun

Mainokset

Baabelin pannuhuone

Miksi elämässä tulee toisinaan valintatilanteita, joissa vaihtoehdot näyttäisivät olevan pelkästään huonoja? Jos valitset helpomman, tuskattomamman tien, tiedät joutuvasi tinkimään ainakin vähän kuuliaisuudesta Jumalalle. Kuuliaisen pysyminen silloin, kun sen hinta tuntuu kohtuuttomalta on tilanne, jossa usko punnitaan. Hyvin usein noissa tilanteissa tuntuisi, että häviävän pieni kompromissi riittäisi, niin pieni, ettei Jumalakaan saata kohtuudella odottaa meidän pidättäytyvän kompromissin tekemisestä. Lue loppuun

Tyhjän astian siunaus

Tiedätkö, miten joskus, tai oikeastaan lähes aina, kun on edessä puhe, huomaa tyhjenevänsä. Ajatukset, ne ylevät ja lennokkaat, joiden piti häikäistä kuulijansa, katoavat ja jäljelle jää pelkkä tyhjä pää. Samalla tavalla voi käydä joskus näissä kirjoitushommissakin. Hulluinta tilanteessa on usein se, että samalla kun pää kumisee tyhjyyttään, sydän sykkii yltäkylläisyyttä ja tunnetta siitä, että on aika puhua tai kirjoittaa. Oman kokemukseni mukaan saarnaaja ei välttämättä ole pelkästään keräämässä kuulijoiltaan säälipisteitä valitellessaan, sanojen puutettaan, eli tyhjyyttään. Olen kyllä huomannut, että joukkoon mahtuu niitäkin, joilla on vaikeuksia alkusanojen lisäksi erityisesti viimeisen sanan löytämisessä ja puhe jatkuu ajatuksen katkettua jo aikoja sitten. Nyt en tarkoita kuitenkaan tyhjyyttä, joka syntyy osaamattomuudesta, vaan tilaa, jossa saarnaaja on hedelmällisimmillään. Lue loppuun