Kristillinen ateismi

Hän ylistää, nostaa kätensä ja vajoaa hurmokseen osana muuta seurakuntaa. Hän kuuntelee saarnan huudahdellen aamenensa aivan oikeassa kohdassa. Hän iloitsee seurakunnassa pelastuksesta ja innostuu Jeesuksesta ja on kuitenkin ateisti. Miten se on mahdollista, miten kukaan, joka huutaa avukseen Herran nimeä, miten kukaan, joka osallistuu ylistykseen kokosydämisesti voisi olla ateisti saatikka epäjumalan palvelija?

Surffasin netissä, vietin aikaa facebookissa ja törmäsin ameriikkalaiseen lähteeseen, jossa oli julkaistu mielenkiintoinen artikkeli. Artikkelin nimi on suomeksi: Seksuaalinen ateismi. Artikkeli käsitteli sitä, miten lukemattomat amerikkalaiset kristityt sinkut, jotka ylistävät seurakunnissa ja ovat aktiivisia hengellisessä elämässä, elävät seksuaalisuutensa alueella, aivan kuten kaikki muutkin, Jumalasta tai hänen sanastaan piittaamattomasti. Esiaviollinen seksi oli artikkelin mukaan suurelle osalle uskovia sinkkuja itsestään selvä osa elämää. He uskoivat siis Jumalan, ylistivät häntä seurakunnassa, mutta elivät aivan kuten kaikki muutkin seksuaalisuutensa alueella välittämättä Raamatussa ilmoitetuista Jumalan normeista. He olivat seksuaalisuutensa alueella jumalankieltäjiä, eli ateisteja.

Pysähdyin miettimään. Artikkeli avasi eteeni surullisen näkymän ameriikkalaiseen kristillisyyteen.

Yhtä äkkiä Pyhä Henkin puhui, kysyen, että:  ovatko nuo ameriikkalaiset uskovat muita pahempia? Hetken hiljaisuuden jälkeen jouduin vastaamaat: eivät. Samaa kristillistä ateismia esiintyy kaikkialla, myös meidän rakkaassa Suomessamme. En tarkoita suinkaan, että kaikki eläisivät seksuaalisissa synneissä, vaan sitä, miten me uskovat otamme Jumalan sanan vastaan.

On helppo olla ylistäjä ylistävän seurakunnan keskellä. On helppo huutaa muiden mukana aamenta pastorin puheen päälle, mutta usko, jonka Jeesus vaikuttaa alkaa toimia todellisuudessa vasta, kun astumme ulos kirkon tai rukoushuoneen ovista. Se, mitä viemme seurakunnasta mukanamme arkeen, ratkaisee viimekädessä sen, olemmeko uskovia vai ateisteja.

Kuuliaisuus ei tieto

Jumala odottaa meiltä, uskon vastauksena hänen tekoihinsa ja sanaansa, kuuliaisuutta. Jeesus kysyi aikalaisiltaan kysymyksen, joka järisyttää ateistisen uskovan elämän perusteita viellä 2000-luvulla. Jeesus nimittäin kysyi: ” Miksi te sanotte minulle Herra, Herra, mutta ette tee niinkuin minä sanon?” Jumalalle ei riitä se, että me hyväksymme todeksi ristinsovintotyön, hänelle ei riitä sekään, että me puhumme ristin verestä ja sen voimasta. Pyhä Henki haluaa muuttaa jokaisen uskovan aidoksi uskovaksi, joka on Jeesuksen Kristuksen kaltainen, jonka elämän ilo ja täyttymys oli kuuliaisuus Isälle. Usko on uskollisuutta ja kuuleminen kuuliaisuutta. Ilman uskollisuutta ja kuuliaisuutta ei ole kristillistä uskoa, on vain kristillistä ateismia, joka haluaa päättää itse omasta omenan syömisestään, kuten Aatami ja Eeva alkulankeemuksessa aikoinaan.

Ja samoilla seuraamuksilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s