Mitä tapahtui ristille?

Risti, tuo kaikkien rippikoulutettuja pakollinen kaulariipus, on koko kristillisen uskon ytimessä. Vielä jokin aika sitten, se oli myös julistuksen keskipisteessä. Jos muistatte, siis te, jotka olette olleet uskossa jo ennen sosiaalidemokraattista suomea, joka syntyi Mauno Koivistosta Leonid Breznevin ollessa Kremlin maaherrana.

Risti, koko kristillisen uskon syvin ydin on nykyisin tungettu julistukselliseen liinavaatevarastoon, josta se otetaan esiin juhlan kunniaksi, kerran tai kaksi vuodessa. Sanoman rististä, joka on Raamatun mukaan Jumalan voima meille, jotka pelastumme, on korvaantunut sanomalla itsensä toteuttamisesta. Nyt korostetaan luonnonlahjojen käyttöä Herran seurakunnassa sen rakentamiseksi. Armolahjat taas ovat menettämässä merkityksensä, koska kukaan ei oikeastaan osaa enää erottaa aitoja ja alkuperäisiä halpahintaisista jäljitelmistä. Pääasia on se, että kaikki kukat saavat kukkia tasapuolisesti ja jokainen saa, ilman erotusta ateistista aatamiin, toteuttaa itseään seurakunnassa.

Joskus ennen, tarkoitan ennen, kun risti laitettiin liinavaatekomeron ylähyllylle, muovikääreessä toki, jottei pölyty, opetettiin seurakunnissakin ristin ottamista ja jopa kantamista. Ristin kantaminen oli ainakin jossain määrin osa normaalia kristillisyyttä.

Ristin sanoman loukkaavuus

Risti on menettänyt paikkansa julistuksen kärjessä, koska korvasyyhykristillisyys haluaa muuta. Risti pakotti meidät tutkimaan motiivejamme ja kuolettamaan ne, jotka nousivat lihasta. Lihallisuus oli kirosana. Lihan kuolettaminen hengellä on nykyisin keskivertokristitylle liian vaikea rasti jo siksikin, ettei hän lainkaan tiedä, mistä on kyse. Miten liha kuoletetaan? Kas siinäpä pulma, kuin Hamletilla aikanaan.

Ristin ottaminen ja kantaminen on ennen kaikkea sitä, että me annamme Jumalan sanan, sen kirjoitetun, tutkia ja tuomita ajatuksiamme ja aivoituksiamme. Ristin ottaminen on jokapäiväisessä kuuliaisuudessa vaeltamista, se on Jumalan tahdon tietoista tekemistä. Voidakseen tehdä Jumalan tahdon, ihmisen on ensin välttämätöntä tulla tuntemaan se. Jumala ilmaisee tahtonsa sanansa, niin logoksen kuin rhemankin kautta.

Vain sanaan juurtunut uskova, joka rakastaa ristiä ja antaa sen tehdä omassa elämässään kaikkea sitä, mitä risti tekee kuolettaakseen lihaa himoinensa, voi koskaan oppia kuulemaan todella isänsä äänen. Muiden kohdalla kyse on ennemminkin luulottelusta. Miten olisi mahdollista, että lihallinen ihminen edes osaisi erottaa kaikkien niiden kakofonisten äänten joukosta, joita hänen päässään risteilee, ne sanat, jotka ovat Pyhästä Hengestä. Miten oman napansa maantieteeseen hurmaantunut uskova, joka haluaa ennen kaikkea toteuttaa itseään, voisi koskaan tunnistaa Jumalan ääntä, joka kutsuu ristin kantamisen tielle.

Ristin tie on luopumuksen tie, se on tie, jossa luovutaan itsensä toteuttamisesta, jotta Jumala saisi toteuttaa tahtonsa, niin maan päällä kuin taivaassakin. Uskovan oma elämä on piste, jossa Jumalan tahdon tulisi tulla todeksi. Me saamme kokea, miten rukoukset muuttuvat vastauksiksi, ainoastaan, mikäli suostumme itse olemaan uskovia, joissa ja joiden elämässä Jumala saa vapaasti ilmaista kirkkautensa.

Olen seurannut viimeaikoina lisääntyvän huolestumisen vallassa sitä, miten kristityiksi itseänsä tituleeraavat ihmiset elävät yhä kasvavassa kirjoitetun sanan halveksunnassa. Jotkut kyseenalaistavat jopa sen, että tiesikö Jumala lainkaan mitä oli tekemässä luodessaan maailmankaikkeuden kaikkinensa ja luodessaan ihmisen. Raamattu on muuttunut jopa niiden silmissä satukirjaksi, joiden olisi pitänyt jo virkansakin puolesta seistä apologeettisina vartiomiehinä maailman tuulia vastaan.

Pappeuden rabbio

Papisto hylkää yhä laajemmin sanan auktoriteetin. Piispat näyttävät kuorossa ovea niille, jotka uskaltavat ja kehtaavat uskoa vielä edes jollain tavalla kristillisen uskon perustotuuksiin. Kristuksen todellisen kärsimyksen on korvannut erilaiset kärsimysnäytelmät, joiden kautta pääsiäisen sanoma on muuttunut teatteriksi, useimmiten amatöörimäiseksi sellaiseksi.

Jeesuksen profetia raadosta, joka kerää korppikotkat luoksensa on käynyt kirjaimellisesti toteen. Korppikotkahan on raadon syöjä. Raato taas on hengetön, eli kuollut ruumis. Ruumiin taas piti olla alun perin Herran seurakunta ja siten hänen morsiamensa. Se osa seurakuntaa, joka vaihtoi Raamatun Jeesuksen johonkin mediaseksikkäämpään versioon, menetti aidon Jeesuksen mukana myös aidon ja alkuperäisen Pyhän Hengen. Lopun ajat jylläsivät morsiamen kumoon ja väärät profeetat tulivat uusien, entistäkin armollisempien opetustensa kanssa saarnatuoliin liperit väpättäen. He julistavat ettei parannusta tarvitse enää tehdä, koska kaste kantaa taivaaseen, joka valitettavasti kylläkin löytyy jo täältä ajasta (metron päätepysäkiltä n. 50 metriä vasempaan, heti siitä Siwan takaa).

Tunto tuonpuoleisesta ja ikuisen elämän todellisuudesta pölyttyi tuomiokapitulien kammioihin ja lopulta meillä on arkkipiispa, jonka mukaan ihminen voi olla hyvä kristitty, vaikka ei kykenisikään yhtymään uskontunnustuksen vaikeisiin kohtiin, kuten:” … syntyi neitsyt Mariasta, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi  kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaaseen ja istuu Isän kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita…”

Ja risti lukittiin kaappiin, ettei vaan kukaan pääse osalliseksi sen voimasta, joka on pelastus jokaiselle, joka uskoo.

Surullista

 

8 kommenttia artikkeliin ”Mitä tapahtui ristille?

  1. EmmaSofia huhtikuu 16, 2015 / 10:45 am

    Tilanne Ruotsissa on ymmäräkseni mukaan vielä vakavampi. vaikka joku kristetty kirjalija kyllä vahvistaa sen että uskovat usein tarvitsee toinen käännös-elämyys, pois lihasta.

    Itse olin ollut ristiprosessissa kauan ennen kuin löysin tätä sivustoa ja voinut toteaa että kyseessä oli vain ristiprosessin alkua, ei mitään pakanaa tai liian yliluonnoista.

    Anteeksi etten tiedä mitään Koiviston ajasta enkä muistanut ilman Googlen apua Siwa-kauppoja.

    Muuten uskon että Jumalan suunnitelma on toteamaan Taivasten valtakunta myös maapallon päälle. Brittiläinen teologi Tom Wright uskoo sen myös. Pääasiassa koska idea löyttää Raamatussa ja alkuseurakunta uskoi niin.

    • Matti Lahtinen huhtikuu 16, 2015 / 11:41 pm

      Hei Emma! Voi olla, ettei kaikki nuorimmat suomalaisetkaan tunnista enää Koivistoa ilman wikipedian apua, puhumattakaan Breznevistä. MItä tulee Taivasten valtakuntaan maanpäällä, niin siihen on todettava kaksi asiaa, ensinnäkin Taivasten valtakunta on sisäisesti meissä itsessämme. Toisin sanoen, uudestisyntynyt uskova on ensisijaisesti Taivasten valtakunnan- ja vasta toissiajisesti suomen tai ruotsin etc. kansalainen.

      Taivasten valtakunta on siis todellinen valtakunta maanpäällä, vaikka sillä ei olekaan inhimillisesti ajatellen rajoja, joita aseellisesti puolustaa, eikä aluetta jolla vaikuttava lainsäädäntö olisi Jumalan asettama. Meillä ei siis ole passia eikä valuuttaa, mutta olemme silti todellisesti Taivasten valtakunnan kansalaisia. Lopullisesti tavasten valtakunta saa konkreettisen ilmenemismuotonsa vasta kun luodaan uusi taivas ja uusi maa. Tämä kaikki on kuten totesit, täysin raamatullista.

      • EmmaSofia huhtikuu 20, 2015 / 12:51 pm

        Monet kansat ja heimot elävät ilman varmasti sopittuneita rajoja, yhteistä lakikokelmaa, valuuttaa ja passeja ja jopa ilman kaikkien hyväksymä yhteisen kielen kirjotusasua, mutta kansantunnelma säilytään kuitenkiin. Tämä ilmio voi olla esimerkina myös meille kuin miettimme miten on elää Taivasten valtakunnan kansalaisena.

      • Matti Lahtinen Touko 4, 2015 / 4:24 pm

        Hei Emma! Aivan, näin on. Meitä lähin asian konkretisoiva esimerkki on saamen kansa, sillä ei ole omaa valuuttaa, ei hallitusta, ei armeijaa ja se on kaiken päälle jakautunut eri valtioiden alueelle. Sen keskuudessa puhutaan useita eri versioita saamen kielestä. Saamen kansa on minulle eräänlainen vertauskuva Jumalan kansasta, joka on jakautunut erilaisiin kirkkokuntiin, joka puhuu kaanaankieltä, mutta usein tavalla, jota toisen kirkkokunnan uskova ei täysin ymmärrä. Mitä tulee Taivasten valtakuntaan, se on jopa enemmän kuin kristillisyys, koska siinä on kyse Jumalan todellisesta hallintavallasta maanpäällä ja se valtakunta on täydessä voimassaan lainsäädäntöineen kaikkineen kaikkialla missä edes joku huutaa avukseen Herran nimeä. Se on ainoa valtakunta, joka on kaikkialla, jopa Pohjois-Koreassa täydessä voimassaan muiden valtakuntien voimatta vastustaa tai voittaa sitä. Vainokaan ei voi voittaa Jumalan valtakuntaa, koska se on siäisesti meissä itsessämme ja jos joku riistää meiltä henkemme, me olemme samalla hetkellä Kuninkaan edessä ylistämässä.

      • EmmaSofia Touko 11, 2015 / 9:42 am

        Saamen kanssa on minullekin erittäin kuvaileva vertauskuva.

  2. Tapio huhtikuu 16, 2015 / 11:10 pm

    En olisi liian huolissani siitä, että järjestetään pääsiäisnäytelmiä. Onhan niiden yksi pointti siinä, että pelastus koskee myös minun paikkakuntaani ja minuakin. TV7 näytti joskus aikoinaan Derek Princen ohjelmaa Ristin kaiken keskus. Youtubesta se löytyy englanniksi nimellä The cross at the center.

    • Matti Lahtinen huhtikuu 16, 2015 / 11:50 pm

      Pääsiäsinäytelmät eivät olekaan itsessään ongelma, vaan se, että sanoma rististä ja Jeesuksen kärsimyksestä on laimentunut ja paikoin jopa lähes kokonaan unohtunut muodikkaampien aiheiden, kuten luonnonsuojelun, tasa-arvon yms vallatessa alaa. Kaiken päälle osa piispoista, joiden tulisi valvoa papiston julistustýötä, purkaa työssään klassisen uskon perusteita arkkihiipan johdolla. Nyt on jo nähty, miten Raamatuun pitäytyviä uskovia pappeja on erotettu kirkon pappeudesta samaan aikaan, kun virallista oppia polkevat papit saavat enenevästi tilaa ja huomiota. Iso kirkko on siirtynyt ortodoksiasta ortopraksiaan. Enää ei ole tärkeää se, uskooko pappi ja mihin uskoo, jos uskoo, vaan se, että kaikki, myös Jumalan kieltäminen tapahtuu hallinnollisesti oikein.

      • EmmaSofia huhtikuu 17, 2015 / 12:21 pm

        On hyvin ironisesta että Jumala voi suorittaa luonnonhuollenpitoon ja tasa-arvon ja hyvin paljon muita sellaista paremmin meidän kautta jotka suostumme kuuntella häntä tarkemmin…
        Ymmärrettekö mitä minä tarkoittan ilman opetuslasten ristiprosessi on lähes mahdoton suorittaa todellistä tasa-arvoa osoittavaa elämää.

        Toisalta on ihmeellistä että ne jotka harrastavat vain uskonnollista teatteria jaksavat kiinnostamaan jotakin ja välittää jostakin. Ehkä tuo on toivon merkinä, etteivät he 100% ateisteja ovat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s