Paavali uskovien esikuvana

Jeesus on sellainen, joillekin jopa Fransiscus Assisilainen on sellainen, mutta jos minä tarjoudun sellaiseksi, seuraa yleistä hilpeyttä. Kyse on esikuvasta. Paavali oli aikanaan hyvinkin reteä kaveri. Hän asettaa itsensä esikuvaksi ja kehottaa uskovia ottamaan mallia itsestään. Paavali ei arkaillut väittäessään jokaisen uskovan hyötyvän hänen imitoinnistaan. Paavali oli rehvakka, mutta oliko syytä?

Meille nykyajan uskoville pelastus ja usko Jeesukseen Kristukseen on usein lähinnä tietokilpailun omainen suoritus, johon  lisätään ripaus uskonnollista pönötystä. Monille riittää totena pitävä usko, vaikka se ei ilmenisi millään tavalla uskovan elämässä. Näiden uskovien mielestä Jaakobin kirje on olkikirje, joka joutaisi poistaa Raamatusta, se kun ei uskonpuhdistajan, (tiedätte kyllä kenen), mielestä ajanut Jeesusta Kristusta.

Jaakob esittää kirjeessään totuuskriteerin. Seemiläisen sellaisen. Jos usko ei vaikuta millään tavalla, ei tunnu missään, eikä ilmene mitenkään, on usko kuollut, eli suomeksi sanottuna harhaluuloa. Uskoa ei siis ole. Jaakobia pidetään ainakin vähän laillisuuteen taipuvana ja armoa ymmärtämättömänä.

Paavali, valheapostolit ja voima

Paavali mainitsee eräässä kohdassa ottavansa  selvää valheapostolien voimasta, eikä heidän puheensa kauneudesta. Voima, josta Paavali puhuu, ei ole karismaattinen voima esimerkiksi tehdä ihmeitä siirtämällä pienempiä vuoristoja. Voima josta Paavali puhuu, on sama voima, josta Raamattu sanoo, tiedätte kyllä kenen kynästä: Evankeliumi on Jumalan voima. Se on se voima, josta lopun ajan uskovat aktiivisesti kieltäytyvät. Kyse on evankeliumin voimasta muuttaa ihminen.

Paavalin saarnaamisessa ei ollut mitään teoreettista. Hän kykeni osoittamaan kaiken saarnaamansa todeksi omassa elämässään. Se, että monet hänen kirjoituksensa saattavat vaikuttaa teoreettisilta, johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei lukijan oma uskon kokemus kata niitä asioita, joista Paavali puhuu. Aina kun saarnataan asioita, joita saarnaaja ei ole itse kokenut elämässään, julistetaan teoriaa. Kukin tuottaa elämää lajinsa mukaan, Eli jos me julistamme teoriaa, on seuraus seurakunnassa se, että kuulijoista tulee teoreetikkoja, heillä on aina vain enemmän teoriaa, ilman sitä elävöittävää kokemusta.

Älä teoretisoi, osoita totuus elämälläsi todeksi

Teoria paisuttaa päätä, kokemus kasvattaa sydäntä. Paavalilla oli varaa asettua esimerkiksi, koska hän saattoi todistaa jokaisen sanansa todeksi omalla elämällään. Aivan kuten Paavalikin, meidän tulisi pysyä niin julistuksessamme kuin todistuksessammekin sillä alueella, jonka oma elämämme Jeesuksen Kristuksen seurassa kattaa.

Meidän tulisi voida tehdä kuin Paavali aikoinaan, asettaa itsemme esikuvaksi ja todistaa sanamme omalla elämällämme. Se on uskon mitta, jonka jälkeen ja jonka puitteissa meidän tulee vaeltaa ja toimia, kuten Paavali opettaa roomalaiskirjeessä.

Me tarvitsemme Pyhän Hengen voimaa voidaksemme julistaa Jumalan suuria tekoja kielellä, jota kuulijamme ymmärtää. Meidät on siis kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja, niitä tekoja, joita hän on tehnyt elämässämme. Meitä ei koskaa lähetetty teoretisoimaan, eikä kasvattamaan ihmisten inhimillistä viisautta, vaan johtamaan ihmiset Jumalan tuntemiseen.  Uskovina meidän tulee kyetä näyttämään Jumalan muuttava voima todeksi. Ennen oli toisin, sitten tuli Jeesus ja tapahtui muutos, joka näkyy, kuuluu, tuntuu ja saa aikaiseksi Jumalan suurten tekojen ylistystä.

Paavalilla oli aihetta rahvasteluunsa, koska se kaikki korotti Herraa Jeesusta Kristusta ja hänen evankeliuminsa voimaa. Se rehvastelu nosti Jumalan suuret teot keskipisteeseen ja sai aikaan lisääntyvän kiitoksen.

Olen pitänyt aiheesta saarnan Agape-kodissa, Turussa, syksyllä 2016 Voit kuunnella sen Kuuntele puheita sivun linkistä, jonne pääset vaikkapa tästä

Mainokset

11 kommenttia artikkeliin ”Paavali uskovien esikuvana

  1. EmmaSofia tammikuu 5, 2017 / 3:04 pm

    Hei! Sinä tunnethän rasittavan perhetilannemme, olemmeko kuitenkin esikuvamaisia? Jos niin miten?

    • Matti Lahtinen tammikuu 8, 2017 / 2:53 pm

      Hei Emma! Esikuvallisuus ei tarkoita sitä, että eteikö ihmisen elämässä voisi olla ongelmia, joskus suuriakin. Esikuvallisuudessa on kyse siitä, että jos me julistamme evankeliumia, keromme Jumalan suurista teoista ihmisille, meidän tulisi pysyä aina oman kokemuksemme rajoissa. Voit siis todistaa vain siitä, minkä tiedät todeksi oman kokekuksesi kautta. Esimerkki: Jos olet selvinnyt jostain vaikeasta elämäntilanteesta Jeesuksen antaman lohdutuksen avulla, voit kertoa siitä, mutta älä todista sairaiden parantamisesta, ellei sellaista ole tapahtunut.

      Matti

  2. EmmaSofia tammikuu 12, 2017 / 3:19 pm

    Hei! keskin oman vastauksen, myöhemmin kun muistelin Raamatun opetusta paremmin. Koska Pietari langemuksen jälkeen saa olla esikuva, meikäläisiä myös saa.

  3. keijo leppioja helmikuu 9, 2017 / 8:31 pm

    Amen niin kaunis kuva ja esimerkki meille Paavalin elämä Herran omana ja vielä suurempi oli Jeesusken elämä ja me kaikki tänään siunaamme ja saame ammentaa elävää vettä Jeesus nimessä ja voittaa lähimmisiä taivas tielle Jeesuksen veren kautta ja täällä södertäljessä meillä on juhlaa kokouksissa kun armon henki täyttää meidän huoneemme ja vomakas taivas Jeesuksen nimessä sytyttää riemuun mielen ia olemme aivan haltiossa kun niin voimakas Jeesuksen henki vaikuttaa kiitos ja siunausta keijo södertälje

    • Matti Lahtinen helmikuu 10, 2017 / 11:09 am

      Hei Keijo! Kiitos viestistäsi. Toki Jeesus on kaikkein suurin ja paras esikuva. Paavali taitaa olla kohtuu hyvä kakkonen. Oleellista on se, että meidän tulisi kyetä osoittamaan evankeliumi Jumalan voimaksi oman elämämme kautta.

      Terveisin
      Matti Lahtinen

  4. Eve Touko 15, 2017 / 11:17 pm

    For the love of God, keep writing these arectlis.

  5. http://www.immobilienkreditbiz.club/ elokuu 30, 2017 / 7:38 am

    No conocía tu blog, pero me parece una maravilla.Aunque el mío está más enfocado a la moda, la decoración es otra de mis pasiones.gracias por tu visita y te seguiré para no perderme nada.bss

  6. EmmaSofia kesäkuu 1, 2018 / 12:21 pm

    Mikä on ero hyödyllisen esikuvan ja haitaallisen epäjumalan välillä? Bion liten varmaasti tiedät olla vakavasti miettimässä sen.

    • Matti Lahtinen kesäkuu 1, 2018 / 12:39 pm

      Hei Emma! Olipa hyvä kysymys. Paavali kehoittaa seuraamaan hänen esimerkkiään Filippiläiskirjeen 4 luvussa. Paavalin kehoitus ei ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että Raamattu kieltää ihmisen palvonnan. Paavali oli itsekin kerran tilanteessa, jossa oli joutumassa asiattoman palvonnan kohteeksi, kuten Apostolien teoissa kerrotaan. Mikä sitten erotti nuo tilanteet?

      Oleellinen ero, oli palvonnan kohteessa. Paavali kehottaa ottamaan itsestään mallia, eli seuraamaan hänen antamaa esimerkkiä siitä, miten pitää ajatukset kuuliaisena Jeesukselle. Hän opetti siis ajattelemaan Jumalan mielen mukaisella tavalla. Paavali ei asettautunut palvottavaksi vaan ainoastaan esikuvaksi siinä, miten ihmisen tulisi toimia suhteessaan Jumalaan. Paavalin tarkoitus oli siis se, että hänen kirjeensä lukijat kasvaisivat lähemmäs Herraa ja saisivat kokea yli ymmärryksen käyvää rauhaa. Paavali ei pyri kiinnittämään uskovien luottamusta itseensä tavalla, koka korvaisin Jumalan Paavalilla itsellään ihmisten palvonna, uskon, rakkauden ja toivon lähteenä.

      Luciferin synti oli se, että hän halusi asettua Jumalan sijaan ihmisten palvonnan kohteena. Samasta on kyse aina idolatriassa, eli epäjumalan palvonnassa, joka on synti ja kauhistus. Ihminen, esine tai jokin muu, vaikkapa uskonnollinen ryhmä, joka asettuu Jumalan sijalle palvonnan kohteena on epäjumala. Sellaisessa asemassa toisen ihmisen pitäminen on synti, eli epäjumalanpalvontaa. Siihen asemaan suostuminen, eli se, että ihminen haluaakin tulla palvotuksi on taas epäjumalaksi asettautumista, joka on avointa kapinaa kaikkivaltiaan majesteettisuutta vastaan ja siten kauhistuttava synti.

      Epäjumalan, eli idolin asemaan asettuminen tai suostuminen on kauhistus ja synti, vaikka sen motiivina olisikin halu suojella ihmisten uskonnollisia tunteita.

      Nykyisin käy helposti niin, että kun joku nousee asemaan, jossa saa suosiota, siihen jäädään iloiten nauttimaan kaikesta siitä, mitä julkkisasema tuo tullessaan, jopa seurakunnassa. Se ei ole oikein.

      Toivottavasti esimerkin/ esikuvan ja idolin, eli epäjumalan ero kävi tästä edes jollain tavalla ymmärrettävästi selväksi.

      • EmmaSofia kesäkuu 1, 2018 / 1:50 pm

        Hei, Paavali periaatte kävi hienosti selviksi, mutta ihmiset jotka eivät tunne Jumalaa riitäväksi hyvin kuten pakanoita ja uskossa hyvin nuoria taipuvat helposti palvontava kaikki mitä heidän silmissä on kaunista tai arvokasta.

      • Matti Lahtinen kesäkuu 1, 2018 / 2:02 pm

        Se pitää paikkansa, mutta siinä on kyse lihallisuudesta, tai oikeammin synnistä. Seurakunnissa ei opeteta kyllin selkeästi sitä, että ihminen saa ja hänen tuleekin kumartaa ja palvoa yksin Jumalaa, joka ilmoittaa itsensä Jeesuksessa kristuksessa.

        Kyse on siis perusopetuksen puutteesta. Se taas, ettei sitä opeteta on seuraus siitä, ettei sitä ole myöskään opetettu nykyisille johtajille. Seurakunnissa ei enää opeteta ristinkantamista ja -ottamista, eli oman lihan kuolettamista.

        Miestä on tullut niin hienotunteisia, ettemme halua loukata ihmisten tunteita, erityisesti uskonnollisia tunteia, vaikka juuri niitä tunteita meidän tulisi ”loukata” julistuksella, joka ajaa ihmisen tekemään parannusta elämässään vaikkuttavasta synnistä, johon kategoriaan myös ihmisen idolisoiminen kuuluu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s