Kristillinen ateismi

Hän ylistää, nostaa kätensä ja vajoaa hurmokseen osana muuta seurakuntaa. Hän kuuntelee saarnan huudahdellen aamenensa aivan oikeassa kohdassa. Hän iloitsee seurakunnassa pelastuksesta ja innostuu Jeesuksesta ja on kuitenkin ateisti. Miten se on mahdollista, miten kukaan, joka huutaa avukseen Herran nimeä, miten kukaan, joka osallistuu ylistykseen kokosydämisesti voisi olla ateisti saatikka epäjumalan palvelija? Lue loppuun

Synnin sietäminen ja seurakuntakuri

Raamatussa on ilmiö, jota ei juurikaan tavata tänä aikana kristillisen seurakunnan keskuudessa, nimittäin seurakuntakuri. Seurakuntakurin katoaminen taitaa olla ainakin osin seurausta siitä, että väärä armokäsitys on vallannut seurakunnan. Pyhyyden samaistaminen laillisuuteen on tehnyt seurakuntakurin harjoittamisesta lähes mahdotonta. Kukaan ei halua itselleen mainetta pääfariseuksena.

Luopuessaan seurakuntakurista ja pyhyydestä seurakunta on menettänyt osan voimastansa muuttaa ihmisiä. Pyhyys ja Jumalan voiman ilmeneminen seurakunnassa kulkevat käsi kädessä. Nykytilanteessa voisi sanoa, että onneksi emme joudu kokemaan Ananiaan ja Safiran päivien kaltaista Jumalan pyhyyden ilmestymistä. Se on Jumalan pitkämielisyyttä. Jos meitä nykyajan uskovia arvioitaisiin samoin kriteerein, kuin Ananiasta ja Safiraa, saisivat kantajat tehdä työtä urakalla. Lue loppuun

Synti, jolla ei ole seurauksia

Ajattele, että olisi olemassa synti, jolla ei olisi seurauksia. Kyseessä olisi lähes yhtä mullistava keksintö kuin, jos joku onnistuisi valmistamaan koskenkorvaviinaa, josta ei tule krapulaa, menekki olisi taattu. Jos olisi syntiä ilman seurauksia, niin sitä voisi rypeä oikein kunnolla ainakin muutaman kerran vuodessa. Seuraavana aamuna olisi yhtä puhdas omatunto kuin vastasyntyneellä vauvalla. Ei painaisi edellisen illan tekemiset, vaikka niistä joutuisikin joskus lukemaan lehdestä. Lue loppuun

Väärin ymmärretty armo

Kulkiessani uskovien joukossa olen törmännyt asioihin ja ilmiöihin, jotka ovat jättäneet minut ihmettelemään. En kerro mitä, mutta ihmettelen silti.  Kyseessä ovat ilmiöt, jotka ovat tulleet kuin varkain maailmasta, avoimen takaoven kautta seurakunnan keskuuteen.  Maailma keksi ne ja me adoptoimme, halukkaasti, koska emme halua vaikuttaa ahdasmielisiltä konservatiiveilta. Emme halua karkottaa ketään pois Herran luota. Se on sinänsä oikein. Meidän tulee ennemmin kutsua ihmisiä kuin karkottaa heitä.  Jeesus ei kuitenkaan ollut valmis mielistelemään maailmaa saadakseen itselleen seuraajia. Me teemme niin. Lue loppuun

Mitä Jumala siunaa?

On siunausten aika. Kansakuntamme kokoontuu erilaisille hengellisille juhlille etsimään ja saamaan Jumalan siunausta. Siunaus kuuluu kaikille. Niin ajatellaan ja siksi jotkut ovat jopa valmiita siunaamaan niin ostoskeskuksia, kevätkylvöjä, koululaisia kuin samasukupuolisia parejakin. Ajatus siitä, että siunaus kuuluu kaikille on nykyisin niin hyväksytty, että jos rohkenee epäillä väittämän todenperäisyyttä, saa ahdasmielisen fanaatikon leiman. Lue loppuun

Synti ja armo

Miten synti ja armo suhtautuvat toisiinsa? Paavali kirjoittaa, että missä synti on suuresti tuttu, siellä armo on ylenpalttisesti tuttu. Joidenkin mukaan Paavali velvoittaa meitä tutustumaan synnin koko kirjoon pohjamutia myöten. Synnin monipuolinen tunteminen tekee sitten armon sitäkin kirkkaammaksi. Paavalin todellinen tarkoitus oli kuitenkin kuvata jokaisen uskovan kokemusta, jossa oma syntisyytemme paljastuu Pyhän Hengen työn kautta. Henki joka osoittaa syntimme osoittaa meille myös todeksi vanhurskauden. Kristuksen täydellisen sovintotyön kirkastuminen avartaa ja syventää ymmärrystämme armosta. Alamme nähdä, miten ihmeellinen Jumalan rakkaus on.  Armo kirkastuu ylenpalttiseksi. Kyseessä ei siis ole kuten monet tuntuvat kuvittelevan se, että armo peittää synnin.  Tällainen armo käsitetään siten, ettei synti, jota tehdään oikeastaan haittaa ollenkaan, koska Jeesuksen veri kuittaa kuitenkin velan, mikäli sellaista pääsee syntymään. Armosta on tullut peite, joka peittää laastarin lailla synnin. Siellä, armon alla, saa muhia kaikki inhimillinen pahuus levittäen omaa mädännäisyyttään. Armo on käännetty irstaudeksi, luvaksi syntiin. Lue loppuun

Synti, mitä se on?

Mitä on synti? Kyseessä on kai jokin kaikille tuttu asia, koska lähes kaikki puhuvat siitä. Joidenkin mielestä synti on jotain hyvää, kuten kylmä siideri helvetin esikartanoissa, tai muuten vain statusta nostattavaa ja tavoiteltavaa. Toiset ovat sitä mieltä, ettei syntiä ole, on vain tavoitteissa epäonnistumista. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että synti on suhteellista, kuttuuri- ja aikasidonnaista, niin pitkälle, että asioista voidaan ihan hyvin sopia poikien kesken. Eräät ryhmät vaativat ja julistavat selkeitä syntilistoja, sääntöjä, joiden mukaan eläen saavuttaisi Jumalan mielisuosion. Mitä on synti? Lue loppuun

Hengen täyteys osa 5

Täyttymisen välttämättömyys osa 2

Hengen täyteys on edellytys sille, että uskova kykenee elämään tässä maailmassa edes jossain määrin hengellistä elämää. Hengellinen elämä ei ole suoritus, jonka vaatimukset täyttyvät riittävällä rukouksella, Raamatun luvulla ja jumalanpalvelukseen osallistumisella. Kyseessä ei ole harrastus, tai edes elämäntapa. Se on  Pyhän Hengen elämää meissä ja meidän kauttamme. Ellei Pyhä Henki saa täyttää meitä niin paljon, että yli vuotaminen alkaa, jää elämä Kristuksessa meille lähinnä hurskaaksi toiveeksi lihan hallitessa kaikkea elämäämme, ajatteluamme ja toimintaamme. Lihan olemus on vihollisuus Jumalaa vastaan, josta johtuen uskovan elämä on jakuvan sisäisen ristiriidan raastamaa. Sisäisestä maailmasta puuttuu järjestys ja rauha mielen myllertäessä erilaisten vaikuttimien ja yllykkeiden riepoteltavana. Pyhä Henki tuo rauhan taistelukentälle mielen uudistukseen kautta, joka on riippuvainen Hengen täyteydestä. Lue loppuun