Tahto vai tehtävä?

Kumpi on tärkeämpi tahto vai tehtävä? Kysymys on erityisen tärkeä meille uskoville, varsinkin jos kannamme sisällämme kutsua Jumalan valtakunnan työhön. Jeesuksen rukous Getsemanessa on erikoinen. Hän tiesi hyvin tulleensa siihen hetkeen, jolloin ihmisen poika annettaisiin vihollistensa käsiin, jotta hänestä tulisi se luvattu Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Kuitenkin elämänkutsumuksensa täyttymyshetken kynnyksellä Jeesus rukoilee, että malja menisi ohi, jos se on mahdollista. En usko, että Jeesus pelkäsi edessä olevaa kärsimystä. Miten niin? Jeesuksen käytös siitä hetkestä lähtien, kun vangitsijat tulivat paikalle oli sellainen, että kaikesta huomaa hänen menneen kohtaloonsa täysin vapaaehtoisesti ilman pelkoa tai ahdistusta. Jeesus ei saanut paniikkikohtausta. Miksi Jeesus sitten rukoili?

Me jos olisimme vastaavassa tilanteessa, enkä tarkoita nyt kärsimyksen kynnyksellä, vaan kutsumuksemme toteutumisen ja täyttymisen hetkessä, toimisimme toisin. Nähdessämme olosuhteiden oven avautuvan tavalla, joka julistaa johdatuksen todellisuutta, me normaalisti sukaisemme hiuksemme, oikaisemme kravattimme ja riennämme Usain Boltin lailla kohti täyttymystä. Koko matkan kuuluisi valtava Halleluja ja kiitos Herralle huuto. Jeesus sen sijaan meni öljytarhaan ja rukoili.

Miksi Jeesus rukoili eikä riemuinnut? Koska tehtävä ja tahto ovat kaksi eri asiaa. Tahdolla tarkoitan Jumalan tahtoa. Jeesus tiesi, ettei malja jonka hänen tulisi juoda ja Isän tahto olleet tulleet vielä yhdeksi ja samaksi asiaksi. Jeesukselle tärkeintä oli Jumalan tahdon tekeminen, ei ihmissuvun synnin sovittaminen. Ihmissuvun synninkin hän sovitti siksi, että se oli Jumalan tahto.

Olosuhteet ja johdatus saattaa joskus näyttää siltä, että nyt on tullut aika astua kutsumukseen. Jokin, mistä Isä on puhunut sydämelle on toteutumassa. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa niissäkin tilanteissa, että meidän on kysyttävä ennen kaikkea sitä, mitä Isä tahtoo. Ellemme tarkista Isän tahtoa on olemassa riski, että tartumme vahingossa helvetin hyvään tarjoukseen, jonka jokin pikkuperkele on räätälöinyt juuri meitä varten. Siinä seisot mittatilauskiusauksen edessä, kiusauksen, jonka tarkoitus on johtaa sinut tekemään juuri se, mistä Isä on puhunut sydämellesi, mutta omalla ainutlaatuisella tavallasi.

Jeesus oli kerran samassa tilanteessa. Saatana teki hänelle helvetin hyvän tarjouksen, jota voisi kuvata kummisetäelokuvien hengessä tarjoukseksi, josta ei voi kieltäytyä. Saatana tarjosi Jeesukselle tietä kaiken sen tavoittamiseen, mitä varten Jeesus oli maailmaan tullut. Saatanan tie olisi vain ollut Jumalan suunnitelmaa helpompi. Se olisi ollut tie, jolla ei tarvitse kokea tuskaa. Jeesuksella oli mahdollisuus välttää koko uhrikuolema ja saada maailman kuninkuus yhdessä hetkessä. Hänen olisi tarvinnut tehdä vain yksi pieni ele ja kaikki olisi ollut hänen. Niin ainakin perkele väitti. Yksi ainoa kumarrus ja Jeesus olisi ollut kaikkien maailman kansojen kuningas, ilman kuolemaa, ilma kärsimystä, ilman ristin häväistystä. Jeesus olisi saavuttanut elämänsä tarkoituksen, Isän tarkoittaman, mutta omalla tavallaan.

Tosiasiassa Jeesuksen missio, ihmisen pelastaminen olisi jäänyt toteutumatta ja Jeesuksesta olisi tullut parhaimmassakin tapauksessa vain maallinen hallitsija, joka ei olisi ansainnut pelastusta kenellekään, eikä edes säilyttänyt itse Isän mielisuosiota. Saatana tarjoaa aina jotain sellaista, mitä se ei pysty todellisuudessa antamaan. Siksi on parempi tehdä Isän tahto Isän tavalla. Isän tahdon tekeminen Isän tavalla tuottaa Isän tarkoittamia lopputuloksia eli hedelmiä. Ja ne ovat ainoita hedelmiä, jotka kelpaavat taivaalliseen hedelmätiskiin esille pantavaksi.

Tee se Jumalan tavalla, tai älä tee ollenkaan, koska sinun oma tapasi tulee joka tapauksessa viimekädessä osoittautumaan turhaksi ponnisteluksi, joka ei tuottanut minkäänlaista Jumalaa miellyttävää hedelmää. Ne ovat hukkaan heitettyjä hikipisaroita, jotka vuodatetaan lihan töissä, vaikka hengellisissäkin. Uskaltaudu siis rukoilemaan jopa avoimen oven edessä ja saat nähdä, että Herra vie sinut kutsumukseesi, jossa saat olla hedelmällinen ja iloita kaikesta siitä hyvästä, mitä Isän mielisuosio tuo elämääsi.

4 kommenttia artikkeliin ”Tahto vai tehtävä?

  1. emmaia 11 toukokuun, 2012 / 9:57 am

    Hei Matti!

    Mielenkiintoinen teksti… Tässä tulevat nyt tärkeät ja epätärkeät kysymykset aivan sekasin.

    Ensiksi Getsamane-kuvauksesi on muu kun ennen kohtanyt. Usein kommentajat sanoivat että vaikka Jeesus ei pelannut kuolemaa, elämää oli hänelle ihmisenä mukavampi. Monet sanoivat myös että se on ruokuksen ansio ettei panikki hyökkänyt Jeesusta.

    ” Jeesus tiesi….”-alkama lausesi on erittäin kysyttävä… Miten sinä tiedät mitä Jeesus tiesi.. Ja minkä ero tuo ei vielä sinun mielestäsi teke? Jumalan unelma ihmisten sovinnosta oli kai valmiina jo ennen luomista.

    Muuten erämaa-kiusaus näyttää vaikkeammalta tässä teksissä, vanhammassa tekstissäsi kirjoittit että Jeesus oli vain hiljana eikä edes vaivannut kommentamaan tuota valheetta.

    En jaksa kirjoittaa pitkämpi viesti. Aloittetaan niin.

    • Matti Lahtinen 11 toukokuun, 2012 / 11:33 am

      Hei Emma!
      Jeesus koki viimeisenä iltanaan tarvetta kohdata Isänsä Getsemanen illan hiljaisuudessa. Hän kaipasi Isänsä läheisyyteen, rukoukseen. Raamattu kertoo toistuvasti, miten Jeesus vetäytyi yksin rukoilemaa. Hän teki niin päivittäin ja erityisesti aina ennen jotain elämänsä merkittävää tapahtumaa, kuten opstuslasten valintaa.

      Myönnän, että on rohkeata kirjoittaa:” Jeesus tiesi…”. Oikeastaan kyseessä on tekstin ja koko Jeesuksen elämää kuvaavaan Raamatunaineistoon perustuva valistunut arvaus. Jeesus tarvitsi ja etsi Isän ohjausta aina ja joka tilanteessa. Hän joutui rukoilemaan lihansa päivinä kyynelin, kuten Heprealaiskirje kuvaa. On siis oletettavaa, että Jeesus toimi nytkin niin ja oli saman johdatuksen ja rohkaisun tarpeessa kuin muulloinkin.

      Voimme olettaa turvallisestu, että Jeesus oli tietoinen, että tuona erityisenä pääsiäisenä olisi aika vihdoin uhrata Jumalan Kritsa, joka ottaa pois maailman synnin. Jeesuksen oli kuitenkin oltava asiasta täysin varma, koska hän oli sitoutunut tekemään Isän tahdon, ei omaansa. Jos Jeesus olisi rynnännyt kuolemaan väärään aikaan, väärässä paikassa ja väärällä tavalla, olisi se ollut ihmiskunnan sovituksen kannalta turha kuolema ilman mitään sovitusvoimaa. Jos Jeesus olisi uhrannut itsensä oman tahtonsa, eikä Isän tadon ja suunnitelman mukaan olisi hänen kuolemansa ollut itseasiassa osoitus kapinasta, eikä kuuliaisuudesta.

      Voidakseen olla varma, että tämä uhri, jonka antamisen aika oli tullut, oli varmasti sovittava, Jeesuksen oli saatava asiasta Isältä varmistus. Kun Hän tiesi, että tämä on todella Isän tahto, oli taistelu ohi. Jeesuksen tuskaa, kun hän hikoili verta ei pidä sotkea kuolemanpelkoon. Hän oli ehdottoman sinut edessä olevan kanssa. Sensijaan on muistettava, että Jeesus oli pyhä ja täysin vanhurskas, eikä ollut kokenut omassa olemuksessaan syntiä vielä kertaakaan sitten maailman luomisen. Jeesuksesta tehtiin uhri, joka ei ainoastaan kantanut syntejämme, vaan suorastaan tehtiin synniksi. Siinä on taakka ja hirvittävä kohtaaminen, kun iankaikkinen Jumalan Poika tehdään synniksi meidän pelastuksemme tähden.

      Mitä tulee erämaakokemukseen, eli Jeesuksen kiusaamiseen, on tekstistä löydettävissä eri tasoja ja näkökulmia. Käytän kyseistä tapausta osoittaakseni, miten sielun vihollinen toimii. Meidän ja Jeesuksen ero on siinä, että hän ei langennut. Me joudumme kohtaamaan samat kiusaukset. Saatana voi ilmestyä myös meidän erämaamme keskelle tarjoamaan hiukaisevan ihmeellistä tulevaisuutta, erityisesti, mikäli elämme odotuksen erämaassa. Tässä tapauksessa tarkoitukseni on auttaa lukijaa välttämään lankeamuksen siinä, missä Jeesus kesti. Hän vaikeni. Me useimmiten joko käymme neuvottelemaan tai ostamme suoraan kuin tvshoppimieheltä ihmemopin, joka ei lopultakaan toimi. Meidän on uskallettava koetella, mikä on aidosti alkuisin Jumalasta ja mikä tulee jostain muualta, muuten voi käydä niin, että tavoitellessamme kutsumuksen täyttymystä päädymme surkean epäonnistumisen tunkiolle.

  2. Mupsi 9 heinäkuun, 2012 / 10:58 pm

    Kiitos tekstistä ja kommentista. On aika viihtyä enemmän ”polvirukouksessa” Isän neuvottelussa…

  3. EmmaSofia 31 heinäkuun, 2019 / 9:49 pm

    Mitten taas jotakin samankaltaista. Kaikki mahdollisesta huolittomudesta tehtyjä syntijä jokn motiivina on elää arvollistaa elämää ja säilyä uskossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s