Maan päällä niin kuin taivaassa, näkökulmia Herran rukoukseen

Seurakunta rukoilee hartaasti: “…tulkoon valtakuntasi, tapahtukoon tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa…” Aina aameneen asti, jonka jälkeen tukee kirkkokahvit ja kotiinlähtö. Uskonnollinen suoritus on jälleen kerran viety päätökseen tyylipuhtaasti, kuten niin monta kertaa ennenkin. Ajatteliko kukaan, mitä rukoili? Tarkoittiko kukaan rukoilemaansa? Onko seurakunta varautunut siihen, että Jumala päättääkin jonain päivänä vastata rukoukseen? Ajattele, että rukouksen päätyttyä, ennen kahville pääsyä tapahtuisi jotain odottamatonta. Jumalan valtakunnan todellisuus murtautuisi maan päälle, siihen hetkeen ja seurakunta saisi todistaa Herransa kunniaa. Siinä olisi uskonnolliseen traditioonsa tyytyväinen uskova ja kaikkivaltias kasvokkain.

Pasmat saattaisivat seota ja perinteiden kahleet katketa tavalla, jonka seurauksia on mahdotonta ennustaa. Valtakunta, jota rukoilemme on todellinen. Sen ilmestymisen mahdollisuus keskuudessamme sen sijaan on lähinnä teoreettinen. Me emme odota Jumalan vastaavan. Tai jos hän vastaakin, niin on kyseessä jokin näkymättömän tason juttu, joka jää yksin kirkkoherran tietoon.

Jumalan valtakunta on todellinen valtakunta, vaikka sillä ei olekaan maantieteellistä aluetta rajoineen. Sillä on kuitenkin rajansa ja hallitsijansa. Sen valtakunnan rajat kulkevat sydämestä sydämeen ja se on täydessä voimassa kaikkialla, missä ihmiset huutavat avukseen Jeesuksen nimeä.

Jeesus opetti meitä rukoilemaan valtakunnan rukousta

Kun seurakunta rukoilee Herran rukousta, se rukoilee Jumalan valtakunnan ja hallintavallan tulemista maan päälle. Jumalan valtakunta ei suinkaan tule vasta pasuunan soidessa. Jumalan valtakunta tuli Jeesuksessa Kristuksessa maan päälle jo kaksi vuosituhatta sitten ja se murtautui maan päälle pysyvästi, sinä päivänä kun Jumala vuodatti Pyhän Henkensä ja seurakunta perustettiin. Kun me rukoilemme Herran valtakunna tuloa, me tuomme sen todellisuuden sinne, missä kulloinkin olemme. Me rukoilemme taivaan todellisen läsnäolon maan päälle ja siihen tilanteeseen, jossa olemme. Tuo valtakunta todentuu meissä, jotka rukoilemme.

Rukouksen tulisi tehdä meissä työtä siten, että valtakunnan läsnäolo lisääntyy meidän elämässämme. Se tarkoittaa siis kasvua kuuliaisuuteen. Valtakunta saa meissä tilaa vain sen verran, missä määrin me olemme halukkaita kuuliaisuuteen. Jumalan tahdon tapahtumisen rukoileminen ilman, että uskova suostuu tulemaan itse sen tahdon tekijäksi on hengellistä teatteria. Se voi vaikuttaa sivullisen korvissa hurskaalta ja korostaa rukoilijan hengellisyyttä, mutta sydämeltään uppiniskainen jää siltikin ilman Jumalan mielisuosiota. Meidän on hyvä muistaa, että 98% kuuliaisuus on 100%:sta kapinaa.

Jumalan tahto tapahtuu maan päällä meidän, hänen omiensa kautta. Me voimme siis tuoda taivaan todellisen läsnäolon sinne missä olemme yksinkertaisesti tulemalla rukousvastauksiksi, jotka toteutamme Jumalan tahtoa. Eläessämme Jumalan tahdon mukaista elämää, jossa taivaan valtakunta murtautuu ajan ja aineen todellisuuden keskelle, elämme taivaan lähettiläinä. Meistä leviää Jeesuksen Kristuksen tuntemisen tuoksu ja ihmiset tulevat kosketetuksi taivaan todellisuudesta jopa tietämättään. Missä sinä tai minä olemme, siinä on taivas läsnä ja portti auki Iankaikkisen Isän läsnäoloon ja valtaistuimelle. Me saamme olla taivaan edustajia niille, jotka ovat vasta hapuilemassa tietään valoon.

Seurakunta on taivas maan päällä

Tämän rukouksen myötä seurakunnan hengellisen elämän tulisi heijastaa enenevässä määrin taivaan todellisuutta. Sen mikä on totta taivaassa, sen pitäisi olla totta myös seurakunnassa.

Raamattu kuvaa taivasta ylistyksen ja kiitoksen paikkana, jossa enkelit riemuitsevat ja pyhät kunnioittavat Jumalaa. Taivas on pyhyyden, rakkauden ja vanhurskauden paikka, jossa asuu totuus. Meidän seurakuntiemme tulisi olla samanlaisia. Niiden tulisi olla paikkoja, joissa ylistetään Jumalaa hengessä ja totuudessa. Jumala asuu kansansa ylistysvirtten keskellä. Jos me haluamme kokea sitä, että Jumala asuu keskellämme, niin meidän on opittava ylistämään Herraa kuten taivaassa tapahtuu. Siinä, kansan kiitoksen keskellä, missä ei ole mitään kapinaa, siinä me saamme nähdä, miten valtakunnan yliluonnollinen todellisuus murtautuu esiin aineen ja ajan rajoitusten estämättä. Kun taivas ilmestyy keskellämme tapahtuu kaikkea sitä, mitä Jumalan läsnäolo saa aikaan hänen omassa valtaistuinsalissaan. Vanhurskauden siipien suojassa tapahtuu parantuminen. Siinä käy lammas ja leijona samalla laitumella ja rammat hyppivät sokeiden ihastellessa sateenkaaren värejä mykkien laulaessa taustalla ylistyslaulujaan, jotka saavat kuurot itkemään ilosta kauneudellaan.

Taivaan todellisuudessa ei ole valitusta, ei kapinaa, ei kyyneliä, vaan vanhurskautta rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, kuten Jumalan läsnäolossa kuuluukin.

Me rukoilemme: “ Isä meidän…” ja isä ilmestyy, lastensa keskelle kaikkivaltiaassa rakkaudessaan. Ja kirkkokahvit saavat odottaa, termospulloissa, kansan karkeloidessa Isän ilossa. Taivas on totta maan päällä ja Jumalan tahto tapahtuu, ilon virratessa vapaasti lasten naurussa.

8 kommenttia artikkeliin ”Maan päällä niin kuin taivaassa, näkökulmia Herran rukoukseen

  1. yks mummu helmikuu 25, 2013 / 6:21 pm

    Aamen!!

  2. emmaia helmikuu 27, 2013 / 4:20 pm

    Mitä tarkoittavat: *pasmaat ja *karkeloida? Ysvällisin ja iloisin terveisin Emma

    • Matti Lahtinen maaliskuu 4, 2013 / 2:22 pm

      Hei Emma! Aloitamme sanasta karkeloida, sen merkitys tässä asiayhteydessä on tanssia. Vanhoissa suomenkielisissä käännöksissä puhutaan karkeloinnista. Se voi tarkoittaa myös esimerkiksi ilakoimista tai tanhuamista. Itse käytän siis sanaa merkityksessa tanssia ilosta, Jumalan läsnäolossa. Pasmat ovat lankavyyhden osia, jotka on erotettu toisistaan pasmalangalla. Pasmalangan tarkoitus on estää lankavyyhteä sotkeutumasta. Kun pasmat menevät sekaisin, niin se tarkoittaa konkreettisesti lankojen menoa sotkuun siten, että selvittely vaatii todella paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Kuvannollisesti pasmojen sekaisin meno kuvaa sitä, miten omat selvät suunnitelmat, joiden piti olla hyvässä järjestyksessä, menevät sekaisin, pahimmillaan niin pahoin, ettei ongelmatilannetta saa edes kunnolla selvitettyä.

      Että näin tällä kertaa.

      Siunausta Emma!

  3. emmaia maaliskuu 5, 2013 / 12:31 pm

    Hei! kiitos vastauksista. Sanakirjanikin sanoi ”pasma” myös ruotsiksi. Mutta senhän on Suomessa tehty sanakirja. Jos ymmärrän nyt mitä sellainen voi olla ihmetelen koska en ole koskaan nimittänyt ne. Vaikka olen opiskellut käsityötä kouluainena. Siis koko ajatusmaailmani kasvaa odottamattomalla tavalla.

    T.Emma

  4. emmaia maaliskuu 7, 2013 / 5:07 pm

    Löysin kolmannen mielenkiintoisen sanan tästä. Hapuilla , jaksatko selittää senkin?
    Muuten pidän paljon tästäsanomastasi. Ole siunattu.,Emma

  5. EmmaSofia joulukuu 8, 2013 / 6:42 pm

    Tähän kuulin hyvän saarnan Jumalan valtkunnasta. Vaikka kaikki raamuttukohdat olivat tuttuja, ja ne olivat monia. (Herran rukous oli tietysti mukana) Minua iski sen miten me tarvitset muistuksia koko ajan ettemme menettä todellisen identiteetimme.

  6. EmmaSofia heinäkuu 27, 2018 / 3:13 pm

    Hei, miettin taas kuinka usien me kristitty ajattelemme liian teoresttisesti….

    • Matti Lahtinen marraskuu 6, 2018 / 9:01 pm

      Kristityn suurimpia haasteita on kyetä välttämään teoretisoinnin ansan. Teoria ei vaikuta elämää, vaan ainosataan päänsärkyä, noin kuvainnollisesti sanoen. Kristinuskossa on kyse elämästä, joka tulee meihin Pyhässä Hengessä ja jota meidän tulisi elää Jeesusta seuraten Pyhän Hengen voimassa. Siinä ei ole kyse teoriasta. Eräs syy aikamme voimattomaan kristillisyyteen on se, että usko on muuttanut sydämestä aivoihin. Elämä on korvattu teologialla. Jumalan sana on yksinkertainen elämän lähde. Jeesuksen tunteminen ja kuuliaisuus hänelle riittää pelastukseen. Pelastus ei ole tietokilpailu, vaikka siltä joskus vaikuttaakin, kun seuraa kristillistä keskustelua. Tarve teorisoida on inhimillisen järjen lihallinen ominaisuus. Jos siis panostamme järjen päätelmiin, niin vahvistamme niiden taustalla olevaa lihallisuutta, joka taas on vihollisuutta Herraa vastaan, kuten Raamattu opettaa. Lihallinen usko ilmeneekin useimmiten teoreettisena opillisuutena, joka saa aikaan riidanhaluisuutta. Riitaisuus taas on itsessään todiste siitä, ettei eletä Hengen hallintavallan alla, vaan lihassa. vrt Gal 5. luku, jossa puhutaan lihan töistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s